������

Tapani Vuorinen oli vasta 22-vuotias, kun hänet nimitettiin vuonna 1980 kokoaikaiseen opetusavustajan tehtävään Teknillisessä Korkeakoulussa. Toisinaan luentojen päätteeksi Vuorisella oli tapana osoittaa virheitä professorinsa Eero Sjöströmin oppikirjasta. Sjöström ei koskaan pahastunut.

Nyt, ansiokkaan työuransa loppupuolella Vuorinen osaa erityisesti arvostaa professorin asennetta: “Tieteen tekemisessä tarvitaan paitsi intohimoa, myös nöyryyttä. Olin innokas kyseenalaistamaan asioita, ja tätä tiedonhaluani tuettiin.”

Nuoresta iästään huolimatta Vuorinen koki olevansa arvostettu ja sai siitä lisää itsevarmuutta. Professorina hän nauttii siitä, kun nuoret opiskelijat kyseenalaistavat hänen lähestymistapansa. ”Se on minulle merkki siitä, että kohtaamme samalla ymmärryksen tasolla.”

Virheet ovat väistämätön osa tutkijan työtä

Väitöskirjassaan Vuorinen oli kyennyt osoittamaan, että eräs perustavanlaatuinen alan julkaisu perustui datasta tehtyihin virheellisiin tulkintoihin. Artikkelin kirjoittaja osoitti ihailtavaa nöyryyttä ja toimi vastaväittäjänä Vuorisen väitöstilaisuudessa.

”Ihailen suuresti sitä, että hän opponoi työtäni mielihyvin. Tämä nöyryyden osoitus koskettaa minua vielä tänäkin päivänä”, Vuorinen kertoo. “Jokainen tutkija saa tehdä ja tulee tekemään virheitä. Meidän on osattava hyväksyä se.” Vuorisen uuttera ote tutkimuksen tekoon johti useisiin nimityksiin TKK:ssa ja muun muassa postdoc-tutkijan tehtävään Notre Damen yliopistossa Yhdysvalloissa.

Vuosituhannen alussa Vuorinen oli mukana uudistamassa silloisen TKK:n puunjalostustekniikanmaisteriohjelmaa. Opetuskieli vaihdettiin suomesta englantiin ja sekä henkilökuntaa että opiskelijoita alettiin rekrytoimaan kansainvälisesti.

“Muistan kuinka silloin eräänä päivänä tajusin, että meillähän on maailman johtavat asiantuntijat samassa rakennuksessa Otaniemessä. Tutkimuksen taso nousi kohisten ja moninaisten ajattelijoiden läsnäolo vilkasti yleistä ilmapiiriä”, Vuorinen kertoo.

Siilojen purkaminen johtaa syvempiin oivalluksiin

Pian Aalto-yliopiston perustamisen jälkeen vuonna 2010 Vuorinen alkoi tehdä yhteistyötä muotoilun ja materiaalisuuksien professori Pirjo Kääriäisen kanssa. Tämä mielten ja tieteenalojen kohtaaminen on yhä Vuoriselle suuri inspiraation ja energian lähde. Heidän työnsä pohjalta syntyi nykyinen – Kemian tekniikan ja Taiteiden ja suunnittelun innovatiivinen yhteisohjelma.

“Yksi tietty väline ja tietty lähestymistapa tuottavat yhdenlaisen kuvan. Erilainen väline ja lähestymistapa voivat antaa täysin erilaisen kuvan. Täydempi ja tyydyttävämpi ymmärrys saavutetaan, kun jotakin asiaa tarkastellaan monesta eri näkökulmasta”, Vuorinen sanoo.

Vuorinen korostaa jälleen nöyryyden merkitystä tutkimustyössä. On muistettava, että oma tutkimus on vain pieni osa kokonaisuutta. “Ja luonto kaikessa monimutkaisuudessaan on loputtomasti älykkäämpi kuin kukaan yksittäinen henkilö”, Vuorinen lisää.

Jatkuva kysyntä uteliaille mielille

45-vuotisen uransa loppupuolella Vuorinen suhtautuu edelleen innostuneesti puunjalostusalan uusiin kehityksiin.

Vuorinen mainitsee esimerkiksi uudenlaisen kemiallisen nanokuvantamismenetelmän, joka saattaa muuttaa käsitystämme siitä, miten vesi kulkeutuu puissa ja johtaa kestävämpiin tapoihin muuntaa biomassaa materiaaleiksi ja kemikaaleiksi.

Uusille tekijöille ja innovaatioille on yhä valtava kysyntä. Kuten Vuorinen korostaa, on selvää että meidän on lopetettava maailman saastuttaminen muovilla, suojeltava luonnon biologista monimuotoisuutta ja muutettava asenteitamme kulutusta kohtaan ylipäätään.

“Kysymys kuuluukin, miten voisimme edistää näiden ongelmien ratkaisemista työmme kautta? Tieteenalojen väliset lähestymistavat täydentävät toisiaan. Vain yhteistyötä tekemällä voimme saavuttaa vaikuttavia tuloksia”, Vuorinen sanoo.

- Aalto-professorin arvonimi voidaan myöntää professorille, jonka tieteelliset ansiot ovat poikkeuksellisen merkittäviä. -