������

”Eri medioissa pyörii vinkkejä siitä, miten etätöitä voi tehdä tehokkaasti, miten sosiaalisen etäisyyden voi kääntää mahdollisuudeksi itsensä kehittämiseen ja miten liikunnallista elämäntapaa voi ylläpitää eristyksissä.

Tulevina viikkoina ja kuukausina sosiaalinen media pullistelee julkaisuja, joissa ihmiset kertovat kuinka he ovat pystyneet olemaan tuottavia ja liikunnallisia ja kehittäneet itseänsä ja luontosuhdettaan poikkeusoloissa. Saamme lukea blogeja, jotka todistavat miten arkirutiinien rikkominen auttaa keskittymään olennaiseen.

Meemissä muistutettiin, että Isaac Newtonkin keksi painovoiman ruttokaranteenin aikana. #nopressure

Jos saat tehtyä tehokkaasti töitä etänä, hienoa. Jos kymmenen kilometrin lenkkisi taittuu kevään lopulla ennätystahtiin, mahtavaa. Jos läpäiset verkkokurssin tekoälystä, upeaa.

Tarkoitukseni ei ole latistaa onnistumisen riemua.

Onnistumiset ovat kuitenkin tällaisena aikana ennen kaikkea etuoikeuksien ja onnen mittari, mikä on syytä muistaa ja tehdä näkyväksi. Osalla on kouluikäisiä lapsia kotona, osa huolehtii riskiryhmiin kuuluvista, osa kuuluu itse riskiryhmiin, osa saa vakavia oireita, osa on huolesta lamaantunut, osa kärsii köyhtyneestä sosiaalisesta elämästä. Tämä kuorma jakautuu epätasaisesti ja vaikuttaa suorituskykyyn niin työpaikalla kuin opinnoissa.

Voimme myös yrittää suhtautua lempeästi itseemme. Olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa omaa suoriutumista ei ole mielekästä verrata aiempaan suoriutumistasoon, saati muihin. Koronavirus ajaa talouden ja organisaatioiden suorituskyvyn alas, eikä sillä ole käytännössä mitään tekemistä yksilötason suoriutumisen kanssa.

Olkaamme armeliaita myös toisillemme. Pane kollegan, alaisen, esihenkilön, opettajan, opiskelijan tai yhteistyökumppanin moka koronan piikkiin.

Voimme palata suorittamismoodiin sitten kun tämä on ohi.”

Kirjoittaja Jukka Luoma toimii strategisen johtamisen apulaisprofessorina tuotantotalouden laitoksella. Kirjoitus on alun perin julkaistu LinkedIn-palvelussa 18.3.2020.