������

Venetsian tutkimuspaviljongissa nähtävä Artistic Intelligence Research Alternator AIRA on esimerkki taiteellisen tutkimuksen yhteistyötavoista. Kyseessä on “taiteellisen ajattelun tutkimuskone”, joka tutkii uutta fiktiivisyyttä ja kehittelee rinnakkaisia maailmoja.

Käytännössä AIRA on viisihenkinen joukko elokuva-, media- ja lavastusalan taiteilija-tutkijoita. Jokainen tekee omia projektejaan, mutta niitä edistetään yhdessä. Näin kertoo ryhmän edustaja, Aalto-yliopiston valokuvatutkimuksen professori Harri Laakso.

“Työmme on prosessinomainen ja voi kääntyä arvaamattomiin suuntiin”, hän sanoo.

Laakson mukaan nykytaiteessa ja populaarikulttuurissa on viime aikoina näkynyt yhä enemmän ajatus useista rinnakkaisista maailmoista. TV-sarjoista tuttuja esimerkkejä ovat yhdysvaltalainen Stranger Things, jossa näkyvän maailman alla on ylösalaisin oleva varjomaailma, ja saksalainen Dark, jossa eletään useassa ajassa yhtä aikaa.

Nykytaiteesta muistetaan kaksi vuotta sitten Venetsiassa nähty Damien Hirstin ���ܳܰ���ä��ٳٱ���� Treasures from the Wreck of the Unbelievable (Aarteita uskomattoman hylystä), jossa taiteilija loi kokonaisen kadonneen maailman, jonka jäänteitä oli muka löytynyt uponneesta hylystä. Todellisuudessa jättimäiset pronssipatsaat olivat lasikuitua.

Laakson mukaan fiktion ja toden suhde on muuttumassa. Turhaan ei puhuta totuudenjälkeisestä ajasta.

“Aika ei ole sen valheellisempi kuin ennenkään, mutta fiktioon tai totuuteen ei liity enää samanlaista arvolatausta kuin aikaisemmin. Meitä kiinnostaa vähän hämmentää tätä maastoa.”

Taiteen avulla ilmiöiden iholle

AIRA-ryhmä lähestyy tutkimuskohdettaan useasta eri näkökulmasta. Harri Laakso on löytänyt uudelleen 1970-luvun kauhunovelliin ja -elokuvan Kauhun kierre (Don’t look now, 1973), joka sijoittuu Venetsiaan. Hän aikoo tuottaa novellin pohjalta ainakin kuunnelman, jota voi kuunnella tutkimuspaviljongin lisäksi kännykällä novellin ja elokuvan tapahtumapaikoilla, Venetsian kaupunkitilassa. Muilla ryhmän jäsenillä on työn alla esimerkiksi videoinstallaatioita ja performatiivisia töitä.

Taiteellisessa tutkimuksessa ei ole kuitenkaan kyse teoksista, vaan tutkimuskohteena on aina jokin niiden ulkopuolinen, maailmassa oleva ilmiö. Harri Laakson mukaan teos on pikemminkin tapa lähestyä ilmiöitä silloin, kun sanat eivät siihen riitä.

“Tutkimukselliset teokset ovat avoimia raameja, joiden puitteissa voi tapahtua asioita”, hän sanoo.

Juttu on osa Taideyliopiston julkaisemasta Venetsian tutkimuspaviljonkia esittelevästä jutusta. 

Venetsian tutkimuspaviljonki on avoinna yleisölle touko–elokuussa 2019. Lue lisää:

Tutkimuspaviljonki on Taideyliopiston vetämä käynnissä oleva projekti. Kolmas tutkimuspaviljonki on luotu yhteistyössä Louise ja Göran Ehrnroothin säätiön ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, joita ovat Aalto-yliopisto, Valand Academy of Arts at the University of Gothenburg, University of Applied Arts Vienna sekä Interlab Hongik University Seoul.