������

Muranon saari Venetsian ulkopuolella on kuuluisa taidelasistaan. Lasia on tehty Muranossa ainakin 1200-luvun lopusta, jolloin Venetsian kaupunki siirsi kaikki kaupungin lasinpuhaltajat Muranoon. Syynä oli paitsi tulipalojen torjunta, myös ammattisalaisuuksien varjelu kilpailijoilta.

Tarina tunnetaan turistioppaista. Vähemmän tunnettua on, että vuosisatojen lasiteollisuus on saastuttanut pahoin Muranon ympäristöä.

Helmikuussa suomalais-kansainvälinen taiteellinen tutkimusryhmä matkustaa Venetsiaan ottamaan maaperänäytteitä Muranosta ja kahdesta muusta paikasta: Porto Margheran laivateollisuusalueelta ja historiallisen Venetsian kanaaleista. Näytteet analysoidaan ja niistä tehdyllä maalilla maalataan suuria saviruukkuja osana Venetsian biennaalin yhteyteen nousevaa Taideyliopiston tutkimuspaviljonkia.

Tutkimusryhmän tavoitteena on kiinnittää huomio maaperän pilaantumiseen. Näin kertoo työryhmän johtaja, Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen professori Maarit Mäkelä. Mukana on suomalaisten ja ulkomaisten taiteilija-tutkijoiden lisäksi Suomen ympäristökeskus SYKE.

“Maaperän pilaantuminen on esimerkiksi mediassa jäänyt ilmastonmuutoksen ja merien muoviongelman varjoon. Haluamme näyttää, että ympäristöongelmissa on kyse monisyisistä asioista”, Mäkelä sanoo.

Ympäristöasiat nousussa

Taiteellinen tutkimus vakiinnutti asemansa Suomessa ja maailmallakin 2000-luvun alussa. Suomalaiset taiteilija-tutkijat ovat alan edelläkävijöitä.

Taiteellisessa tutkimuksessa pinnalla ovat samat globaalit aiheet kuin monilla muillakin aloilla. Tutkivia taiteilijoita kiinnostavat esimerkiksi ekologia, ihmisen suhde luontoon, siirtolaisuus, ruoantuotanto ja tietenkin ilmastonmuutos.

Taideyliopiston professorin Mika Elon mukaan globaalien aiheiden esiinmarssi kertoo siitä, kuinka kiireellisiä ja vaikeita asioita joudumme kohtaamaan.

“Päätöksenteon tueksi tarvitaan yhä useammin tutkimustuloksia nopeammin kuin perinteiset tieteelliset metodit pystyvät tuottamaan”, hän sanoo.

Yksi taiteellisen tutkimuksen vahvuus onkin se, että taide sallii monenlaiset lähestymistavat ja eri tieteenalojen keinot.

Muiden alojen tutkijoille ja asiantuntijoille taiteilija on haluttu yhteistyökumppani, sillä hän pystyy yhdistelemään eritasoisia asioita kokemuksellisessa muodossa. Yksi taiteilijan rooli on olla katalysaattori, joka kiihdyttää keskustelua.

“Taiteilijoille sallitaan villimpi, rohkeampi puhe kuin muille. Saamme sanoa asioita, jotka muuten jäisivät sanomatta”, Maarit Mäkelä kuvaa.

Ei lopullisia totuuksia

Kun taiteilija tutkii sosiaalisia tai ympäristöongelmia, tavoitteena ei ole ratkaista ongelmia tai vastata kysymyksiin. Taiteilija-tutkija pikemminkin muotoilee hyviä kysymyksiä, joita meidän tulisi osata kysyä.

“Lopputuloksena ei ole lopullisia totuuksia, vaan ovia tai näkymiä uusille alueille”, Maarit Mäkelä sanoo.

Helppojen ratkaisujen sijaan taiteellinen tutkimus kiinnittää huomiota erityisyyksiin ja ilmiöiden moninaisuuteen.

“Taiteen vahvuus on siinä, että se tarjoaa alustan monille eri näkökulmille ja pakottaa katsomaan myös menneisyyden ongelmia”, sanoo korealaisen Hongik-yliopiston apulaisprofessori Kimberly Chung, jonka työryhmä on mukana Venetsian tutkimuspaviljongissa.

Chungin ja hänen ryhmänsä tutkimusaiheena ovat suojat – asumukset, joihin ihmiset katastrofien jälkeen voivat suojautua, mutta myös suojat henkisinä, turvallisina tiloina.

“Emme usko, että taide voi ratkaista sosiaalisia ongelmia, mutta uskomme, että taiteella on tärkeä rooli niiden näyttämisessä. Se puolestaan voi johtaa ratkaisujen löytymiseen”, Chung kertoo.

Rumasta syntyy kaunista

Maarit Mäkelä tutkimusryhmineen rakentaa Venetsiaan elävän laboratorion, jossa valmistetaan kahden kuukauden ajan isoja saviruukkuja. Yleisöllä on mahdollisuus seurata työtä ja muovata savea itsekin.

Muranosta ja muualta Venetsiasta otetut maaperänäytteet analysoidaan, ja tulosten perusteella saadaan tietoa maaperän saastumisesta. Pilaantunutta maata käytetään laboratoriossa tehtyjen saviruukkujen maalaamiseen.

Taiteilijan tehtävä ei ole Mäkelän mukaan kaataa tietoa yleisön päälle, vaan ehdottaa uusia tapoja, joilla asiat voi nähdä. Näin pilaantunut maaperä palautuu osaksi ihmisen ympäristöä uudessa muodossa.

“Lopputulema herättelee pohtimaan ihmisen ympäristöön jättämiä jälkiä. Taiteen katsomisen tulokulman voi jokainen valita joko rumuuden tai kauneuden kautta”, Mäkelä kertoo.

FAKTA

Venetsian tutkimuspaviljonki

Taideyliopiston jatkuva hanke, joka nousee kolmatta kertaa Venetsian biennaalin yhteyteen. Hankkeen koollekutsujina toimivat Taideyliopiston professori Mika Elo ja hollantilainen kuraattori ja professori Henk Slager.

Mukana on kuusi taiteellista tutkimussolua. Tänä vuonna esiin nousee muun muassa ekologiaan, ilmiöiden tuottamiseen ja fiktioon liittyviä aiheita.

Tutkimussoluista yhteiskunnallisia aiheita käsittelee esimerkiksi Traces of the Anthropocene, joka sisältää kaksi projektia: Working with Soil käsittelee maaperän likaantumista ja Insects Among Us hyönteisten joukkokuolemia.

Korealaisen ryhmän Shelters pureutuu katastrofisuojiin ja kodin käsitteeseen. Cemetery Archipelago käsittelee siirtolaisuutta ja kuolemaa.

Venetsian tutkimuspaviljonki on avoinna yleisölle touko–elokuussa 2019. Lue lisää osoitteesta

�ձ����������öä

Taidetutkimus = Kattotermi, joka käsittää sekä taiteen tutkimuksen että taiteellisen tutkimuksen.

Taiteen tutkimus = Taide on tutkimuksen kohteena. Tutkitaan esimerkiksi taiteilijaa, teoksia tai taiteen tekemisen prosessia.

Taiteellinen tutkimus = Taide on tutkimuksen menetelmänä. Taiteilija voi tutkia jotakin muuta asiaa taiteen keinoin tai tutkia syvällisesti esimerkiksi oman taiteenalansa keinoja.

Taiteilija-tutkija = Taiteilija, jonka taiteellinen toiminta on luonteeltaan tutkimuksellista. Usein hän dokumentoi taiteellisen työnsä ja pohtii sekä kirjoittaa auki ajatuksia sekä tunteita, joita prosessin aikana herää. Hän tiedostaa työnsä taustat ja osallistuu kriittiseen keskusteluun kollegojensa ja muiden alojen tutkijoiden kanssa.
 

Teksti: Mervi Itkonen / Kaskas Media