������

Antti Salpakari on toisen vuoden elektroniikan ja sähköfysiikan pääaineen opiskelija. Hän on aktiivinen jäsen ja toimii toisena fuksikapteenina vuoden 2027 mahdolliseen Wappuun asti. Teekkarikuplan ulkopuolella hänet löytää Eteläsuomalaisen osakunnan tiloista ja seurakunnan tapahtumissa. Lisäksi aikaa löytyy lukemiselle, kuoroharrastukselle, kokoustamiselle, bussissa istumiselle sekä teologiaan toisen käynnissä olevan tutkinnon muodossa. 

Miten päädyit opiskelemaan elektroniikkaa ja sähköfysiikkaa Aalto-yliopistossa? 

Aalto oli ensisijainen hakukohteeni sen erinomaisen sijainnin takia. Pääkaupunkiseudulla elämisessä on etunsa, kun kaikki mitä ihminen voi toivoa on lähellä – paitsi luonnonrauha, mutta harva teekkari sitä tarvitsee. 

Elektroniikka ja sähköfysiikka taas puhutteli sen tarjoaman monipuolisen ja konkreettisen ohjelman ansiosta. Alalla pääsee haastamaan itseään mielenkiintoisten, mutta jokaisen meistä arkipäivää koskevien opintojen parissa, oppimaan jotain ihan oikeasti hyödyllistä – mitä sähkö on ja miten sitä ajetaan – sekä saa avaimet konkreettisilla keksinnöillä viedä maailmaa eteenpäin kohti parempaa tulevaisuutta! 

Mikä on ollut parasta opinnoissasi? 

Ehdottomasti monipuolisuus! Ketäpä ei olisi joskus kiinnostanut kuinka tietokone toimii, miten puhelin saa yhteyden nettiin tai miten satelliitit saadaan kestämään avaruudessa? 

Kandivaiheessa varpaansa pääsee upottamaan kaikenlaiseen ja miettiä samalla, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Tällä yhdellä tutkinnolla on mahdollista erikoistua maisterivaiheessa kaikkeen aurinkopaneeleista signaalinkäsittelyyn, optiikasta avaruustekniikkaan tai mikrosiruista robotteihin. Ovet ovat auki! 

Millaista Aallossa opiskelu on käytännössä? 

Oma opiskeluni eroaa yllättävän vähän lukiosta. Päivät täyttyvät luennoista sekä erilaisista palautettavista tehtävistä, joita luennoitsijat tunkevat joka tuutista kannustaakseen opiskelijoitaan kehittämään lasku- ja kirjoitusrutiineja. Iltaisin on usein tapahtumia sekä kokouksia. 

Arki yliopistossa on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Jotkut opiskelijat eivät käy lainkaan luennoilla, saatika kampuksella opiskelemassa tai tapahtumissa. Oma tapani toimii minulle, mutta rutiinia on mahdollista muokata omaan elämäntyyliinsä sopivaksi. 

Mikä on parasta opiskelijaelmässä? 

Opiskelijaelämä ON parasta! Tämänkaltaista yhteisöllisyyden tunnetta ei monesta muusta paikasta löydä, ainakaan Suomesta. Tapahtumiin osallistumisessa suurin ongelma on, että jossain vaiheessa pitäisi opintojakin edistää – aivan joka päivä ei voi olla rellestämässä. 

Yliopistosta olen saanut suuren joukon uusia ystäviä, sekä tutustunut vieläkin massiivisempaan määrään mahdollisia tulevia ystäviä. Ihmisiä oppii tuntemaan helposti niin ryhmätöissä, kanttiinijonoissa kuin tapahtumissakin, joten kunhan on aktiivinen ja uskaltaa heittäytyä voi tämä maailma viedä mukanaan. Killat tarjoavat lisäksi erinomaisen alustan ajanvietolle ja luonnollisen tavan integroitua Otaniemi-kuplaan. 

Miltä tulevaisuus näyttää? 

Odotan tulevaisuudeltani ja työltäni merkityksellisyyttä. Haluan saada aikaan jotain oikeasti hyvää tässä yhteiskunnassa, tapahtui se sitten millä tavalla tahansa. Sähkötekniikka on saanut minut uskomaan, että maailma on yhä auki ja huominen varmasti valoisampi. Onneksi tekoäly on vielä toistaiseksi aika huono piirianalyysissa. 

Kenelle suosittelisit alaa? 

Suosittelen elektroniikkaa ja sähköfysiikkaa sellaiselle ihmiselle, joka ei pelkää haasteita ja haluaa konkreettisesti olla rakentamassa huomista. Teknologian merkitys kasvaa jatkuvasti, ja juuri sinä voit olla sen seuraavan neronleimauksen takana! Alalla tarvitaan kiinnostus fysiikkaan sekä matematiikkaan – L:n paperit eivät ole mikään vaatimus, mutta niistä ei ole haittaakaan. Ongelmanratkaisukyvyillä, periksiantamattomuudella ja innolla oppia uutta pääsee jo todella pitkälle.