������

Mitä tutkimuksesi käsittelee?

”Tutkin empaattista sitoutumista ja yhteistyöhön perustuvaa suunnittelua alhaisen ja keskitasoisen elintason maissa. Tarkastelen aihetta ensinnäkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta: suuren osan kaupunkien kehityksestä seuraavien vuosikymmenten aikana odotetaan tapahtuvan alhaisen ja keskitasoisen elintason maissa. Jotta tämä kehitys olisi kestävää, inhimillistä ja joustavaa, on ylhäältä alas -strategioista välttämätöntä siirtyä alhaalta ylös -strategioihin. Näissä osissa maailmaa myös sosiaaliset etäisyydet ovat usein suuria, mikä tarkoittaa ihmisten välistä psykologista ja joskus fyysistä etäisyyttä. Sen vuoksi yhteistyöprosessit voivat olla haastavia.

Toiseksi, katson aihetta ammatillisesta näkökulmasta: on vain vähän dokumentoitua empiiristä tietoa siitä, miten arkkitehtien ja asukkaiden ja yhteiskunnan muiden toimijoiden väliset etäisyydet voidaan näissä olosuhteissa käytännössä voittaa, ja mitä suunnittelualan ammattilaisilta vaaditaan paikallisesti juurrutetun hankkeen toteuttamiseksi. Kolmanneksi, tutkimuksen näkökulmasta tarkastelen, miten voidaan yhdistää muotoilun ja arkkitehtuurin alojen diskurssit ammattilaisten ja käyttäjien tai asukkaiden välisistä suhteista, etenkin kun on kyse yhteissuunnittelusta haavoittuvissa, syrjäytyneissä tai heikommassa asemassa olevissa yhteisöissä.”

Mikä siinä on tärkeää?

”Jotta voimme saavuttaa sosiaalisen kestävyyden planeetallamme, enemmistö väestöstä on otettava mukaan elinympäristömme muokkaamiseen. Pääkysymykseni on: Kuinka muotoilijat ja arkkitehdit voivat soveltaa empatiaa käytännössä vähentääkseen toimijoiden välistä sosiaalista etäisyyttä ja edistääkseen suunnittelun horisontaalisuutta? Ehdotan väitöksessäni empatiarekistereitä, jotka selventävät ja tuovat yhteen käsitteen erilaisia ​​tulkintoja muotoilun ja arkkitehtuurin aloilla.

Uskon, että voimme käyttää empaattisia taitojamme tavalla, jolla laulaja käyttää äänirekisteriään. Jotkut kappaleet vaativat korkean äänen. Samoin tietty suunnitteluprojekti voi vaatia tiettyä empatiarekisteriä. Ja samalla tavalla kuin jotkut kappaleet tarvitsevat useita rekistereitä resonoidakseen, jotkin projektit edellyttävät laajaa empaattista sitoutumista kestävän tuloksen saavuttamiseksi. Rekistereitä on joko yhdistettävä ja käytettävä suunnitteluprosessin eri osissa, tai niitä on käytettävä erikseen eri tilanteissa olosuhteiden mukaan. Aina ei ole mahdollista soveltaa empatiaa syvällisesti asiayhteyteen liittyvien olosuhteiden vuoksi.”

Mitä siitä voi seurata?

"Väitökseni keskeinen väite on, että empatialla on merkitystä suunnittelussa – se on syvällinen kyky, jota meidän on vaalittava. Uskon, että suunnitteluprosessin toimijoiden välinen empatia voi johtaa tilaratkaisuihin, jotka tukevat empaattisia kohtaamisia.

Yoko Akama on sanonut: "Maailma, jonka luomme, luo vuorostaan meidät – kuvaamalla miten olemme ja toimimme muiden kanssa". Sitä mukaillen ajatukseni on, että kun suunnittelemme empaattisesti, tietoisesti ja rakkaudella elämää kohtaan, suunnitteluprosessilla on positiivinen vaikutus. Silloin luodusta arkkitehtuurista voi muodostua ympäristö, joka tukee kohtaamisia ja toimintoja, joilla on samanlaiset ominaisuudet.''

Helena Sandmanin väitöskirja Empathy Matters: Architecture for the world's majority tarkastettiin Aalto-yliopistossa 17. kesäkuuta 2021.

������ä�پ���ٴ��Ჹ:

Helena Sandman, arkkitehti, Aalto -yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, helena@helenasandman.fi, 050 52 40888