������

HapLab sai alkunsa neljä vuotta sitten käynnistyneessä Next Media -projektissa, joka tähtäsi kotimaisen media-alan uudistamiseen. Median laitoksen tutkija Harri Heikkilän työ liittyi sähköisiin lukulaitteisiin ja siihen, miten lukukokemusta saisi parannettua.

– Kosketusnäytöt ovat tulevaisuuden tapa lukea julkaisuja. Jotta digitaalisia julkaisuja voisi kehittää paremmiksi, pitää olla jonkinlainen keino arvioida niitä. Kun sellaista ei ollut olemassa, minun piti kehittää se, Heikkilä toteaa. 

Heikkilän kehittämä tablettiheuristiikka on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Se pohjautuu vanhoihin, tietokoneille tarkoitettuihin heuristisiin malleihin, jotka eivät sellaisenaan sovi kosketusnäyttöisille laitteille eivätkä julkaisujen arviointiin.

– On ihan eri asia suunnitella kursorille kuin sormelle. Kosketusnäytöillä ei voi käyttää vihjeitä, kosketusalueiden pitää olla suurempia ja sijaita tietyissä paikoissa. Navigaatio on julkaisuissa keskeisemmässä asemassa kuin perinteisissä ohjelmistoissa, Heikkilä listaa.

Graafiset suunnittelijat mukaan kehitystyöhön

HapLab poikkeaa perinteisistä asiantuntija-arvioinnin malleista myös sillä, ettei siinä etsitä ainoastaan virheitä.

– Pyrimme tuomaan mukaan tässä talossa olevan käyttöliittymäasiantuntemuksen ja graafisen osaamisen. Osoitamme jonkun ongelmakohdan ja teemme sille vaihtoehtoisia malleja, joita testataan käyttäjillä, Heikkilä kertoo.

Tulevaisuuden graafikko onkin yhä enemmän erilaisten käyttöliittymien muotoilija, joka on mukana kehitystyössä jo varhaisessa vaiheessa.

– Ettei insinööri sulje boksia ja designer ole vain se, joka tekee kauniin ulkorusetin laatikkoon, . Uskon, että tälle lähestymistavalle, jossa ensin muotoillaan käyttökokemus ja vasta sitten katsotaan, mitkä tekniikat sopivat toteuttamaan sen, on kasvava kysyntä, Heikkilä sanoo. 

Nopeampaa käyttäjäpalautetta, ketterämpää vuorovaikutusta

HapLab on suunniteltu erityisesti julkaisusektorin yritysten käyttöön. Mallia on hyödynnetty jo esimerkiksi Aku Ankan digitaalisen version ja Aku Ankka Lataamon, Helsingin Sanomien Ipad-version sekä HBL:n tablettijulkaisun kehittämisessä.

– Julkaisusektorilla budjetit ovat pieniä eikä siellä ole varaa tehdä suurta käyttäjätutkimusta. Siksi tarvittiin tälle sektorille sopiva tuotteiden kehittämismalli, Heikkilä kertoo.

HapLab-konseptia on tarkoitus laajentaa seuraavan parin vuoden aikana kahdella moduulilla, HapPanelilla ja HapTalkilla. HapPanel on vakituinen käyttäjäpaneeli, jonka avulla palautetta saadaan kerättyä nopeasti mistä tahansa työstä.

– Käyttäjäpalaute liittyy olennaisesti iteratiiviseen kehittämiseen, mutta ei ole järkeä etsiä ja rekrytoida käyttäjäkunta erikseen eri digitalisointiprojekteille. HapPanelin avulla teemme sen keskitetysti, Heikkilä perustelee.

HapTalk puolestaan on kehittämistyötä tukeva sivusto, jolla voi julkaista ja kommentoida videoita kehitystyön eri vaiheissa. HapTalkilla paikataan sitä, että yrityksissä liian harva osallistuu käytettävyystestauksesta ja arvioinnista kautta saadun palautteen läpikäymiseen.

HapLabissa pyritään paitsi kehittämään mobiili- ja tablettijulkaisemista ja niiden tutkimusta, myös lisäämään ihmisten tietämystä. – Yritämme rakentaa maailmaa, jossa olisi parempi käsitys uusista julkaisumuodoista ja niiden mahdollisuuksista. Nyt tilanne on se, että jos puhun sähkökirjasta, se tarkoittaa jollekin web-sivua ja toiselle Kindle-lukulaitetta. Ei ole yhteistä kieltä. Kaikki tämä on vasta muokkautumassa ja on siksi niin mielenkiintoista, Heikkilä sanoo.

HapLab on osa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Media Factorya.

Teksti: Noora Happonen