������

Älypuhelimesta luopuminen on hankalaa maailmassa, jossa yhä suurempi osa niin palveluista  kuin sosiaalisesta kanssakäymisestä perustuu mobiilisovelluksiin. Tästä huolimatta osa ihmisistä valitsee perinteisen matkapuhelimen tai ominaisuuksiltaan karsitun kustomoidun matkapuhelimen juuri älypuhelimia välttääkseen.

Aalto-yliopiston uusi tutkimus on nyt selvittänyt, miksi ja millä seurauksilla ihmiset päätyvät valintaan, joka tekee heidän arjestaan monin tavoin työläämmän, rajatumman ja yksittäisissä esimerkkitapauksissa jopa riskialttiimman. Arvostetussa Proceedings of the ACM on Human-Computer Interaction -lehdessä huhtikuussa julkaistava tutkimus perustuu haastatteluihin, joihin osallistuneet olivat luopuneet älypuhelimesta – tai jättäneet siirtymättä niiden käyttöön – vapaasta valinnastaan ja usein vieläpä korkein kustannuksin. 

“Kustomoidut puhelimet voivat olla kalliita, ja osa eurooppalaisista osallistujista oli jopa tilannut Afrikasta asti puhelimia, joita kotimarkkinoilla ei ollut saatavilla”, kertoo tietotekniikan professori, laitosjohtaja Janne Lindqvist.

Osallistujilla oli monenlaisia syitä valinnalleen. Osa halusi eroon älypuhelimen keskittymiskykyä nakertavasta vaikutuksesta, osa taas halusi välttyä verkkovalvonnalta. Alaikäisten lasten vanhempien kohdalla korostui halu pitää jälkikasvu etäämmällä sosiaalisesta mediasta – ja ilo siitä, etteivät älypuhelimen houkutukset katkoneet lasten kanssa vietettyä aikaa.

Muutamille taustalla oli uskonnollisia periaatteita.

“Vanhoillisten ortodoksijuutalaisten joukossa keskeistä oli, ettei puhelin ollut muodoltaan teknisesti liian uusi tai edistynyt. Perinteisten tai kustomoitujen puhelinten ajoittain työläs käytettävyys nähtiin tapana estää liiallista käyttöä, kuvaa väitöstutkija Annabel Rothschild Georgian teknillisestä yliopistosta Yhdysvalloista.

Älypuhelimeton elämä edellyttää monenlaista etuoikeutta

Älypuhelimen käytöstä kieltäytyminen aiheutti haastateltujen arkeen kaikenlaista hankaluutta, alkaen jo siitä, miten vaikea kestävää peruspuhelinta edes oli löytää. Hankalaksi osoittautui myös erilaisten ostosten tekeminen, kaksivaiheinen tunnistautuminen sekä työnantajien odotukset tavoittaa työntekijöitä työajan tai -paikan ulkopuolella.

Korona-aikaan eri puolilta maailmaa löytyi myös mobiililaitteisiin sidottuja kulkuoikeuksia, jotka rajasivat haastateltujen elämää. Pahimmillaan älypuhelimen puute teki olosta turvattoman keskellä yötä, kun nopeasti kutsuttavien kyytien saanti rajautui mobiilisovelluksiin. 

“Havaitsimme, että monissa yhteiskunnissa oli tarpeen keksiä kaikennäköisiä kikkoja, jotta elämä ilman älypuhelinta saatiin toimimaan. Suomi on vahva esimerkki yhteiskunnasta, jossa tällainen valinta on erityisen hankala“, Lindqvist sanoo.

Osa osallistujista päätyi hyödyntämään erilaisia teknisiä kiertoteitä eli käytännössä erillisiä laitteita, jotka korvasivat yksittäisiä älypuhelimen toimintoja. Moni myös käytti tarpeen noustessa perheenjäsentensä tai tuttaviensa älypuhelimia. Näin älypuhelimeton elämä käytännössä vaati joko teknistä osaamista tai joustavuutta ympärillä olevilta ihmisiltä.

Katso vertaisarvioitu preprint-versio tutkimusartikkelista .