ºÚÁÏÍø

Monelle marraskuun puolivälissä päättynyt Glasgow'n COP26-ilmastokonferenssi oli syystäkin pettymys. Liiketoiminnan kannalta tämä on merkittävää kahdella tavalla.

·¡²Ô²õ¾±²Ô²Ôä°ì¾±²Ô pettymysten vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että yritykset ottavat ilmastonmuutoksen vakavasti. Yritykset ovat ilmastopolitiikan tärkeimpiä käytännön toteuttajia ja ne voivat toimia myös kansainvälisiä sopimuksia kunnianhimoisemmin. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi on tärkeää, että yritystenkin tavoite on yhä pysäyttää maapallon lämpeneminen puoleentoista asteeseen. Tavoitteet pitää myös panna toimeen, jotta päästövähennykset voidaan oikeasti saavuttaa.

Toiseksi, pettymyksistä huolimatta COP26 kuitenkin osoitti vahvasti, mihin suuntaan maailma on menossa. Yritysten on sopeuduttava tilanteeseen ja ryhdyttävä vaikuttaviin ilmastotoimiin paitsi kestävyyden takia, myös puhtaasti liiketoiminnallisista syistä.

Yksi tällainen syy on halu pysyä vakavasti otettavana liikekumppanina. Monet yritykset sitoutuvat hiilineutraaliuden tavoitteluun, ja silloin ne tekevät yhteistyötä vain sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka voivat auttaa näiden sitoumusten toteuttamisessa. Tämä heijastuu nopeasti toimitusketjuihin ja verkostoihin, eri toimialoille ja kaikenkokoisiin yrityksiin. Koska yhä useampi yritys sisällyttää ilmastotavoitteisiinsa myös hankinnoista ja tuotteiden loppukäytöstä syntyvät epäsuorat päästöt (Scope 3 -päästöt), vaikutus näkyy myös toimitusketjujen alku- ja loppupäässä.

Ilmastokriisi vaikuttaa kaikkiin sidosryhmiin

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös monien muiden sidosryhmien toimintaan. Sijoittajat luopuvat hiili-intensiivisistä kohteista. Kuluttajat välttelevät ilmastolle haitallisia tuotteita, varsinkin silloin, jos kulutus tapahtuu muiden nähden ja on siten sosiaalisen paineen alaista.  Työntekijät – erityisesti parhaat, joilla on varaa valita – hakeutuvat yrityksiin, jotka ovat osa ratkaisua eivätkä ongelmaa. Menestyäkseen yritysten pitää vastata kaikkien näiden tahojen ilmasto-odotuksiin.

Tämä ei vielä riitä. Yritysten on myös ennakoitava muuttuva kustannusrakenne ja sopeuduttava siihen. Kun hiilen hinta nousee ja hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut enenevästi joutuvat päästökauppajärjestelmien tai hiilitullien piiriin, yritysten on tarkasteltava tuotteitaan ja prosessejaan uudelleen selvittääkseen, missä päästöt syntyvät. Näin niitä voidaan vähentää ja saavuttaa suoria kustannussäästöjä.

On myös tärkeä huomata, että monelle yritykselle entiseen tapaan jatkaminen ei ole enää vaihtoehto.  Muuttuva ilmasto voi vaarantaa perusliiketoiminnan esimerkiksi elintarvike- tai matkailualoilla tai aiheuttaa merkittäviä muutoksia liiketoimintaympäristöön esimerkiksi rakennus- tai vakuutusalalla. Yritysten on joka tapauksessa ryhdyttävä toimiin ilmastonmuutoksen vuoksi: valinta tapahtuu ennaltaehkäisyn ja sopeutumisen välillä, ei toimimisen ja tekemättä jättämisen välillä.

Ilmastokriisin vakavasti ottaminen liiketoiminnassa ei tarkoita ainoastaan riskien välttämistä vaan myös mahdollisuuksien hyödyntämistä. Aina, kun taloudessa tapahtuu merkittävä muutos, kuten hiilestä irtautuminen, uusia mahdollisuuksia avautuu niille, jotka ovat valppaina ja valmiina. Muutokseen tarvitaan uutta tietoa, teknologiaa ja liiketoimintamalleja, joista voi tulla uusia tulonlähteitä. Rajoitukset voivat kiihdyttää innovointia.

Yrityksillä on siis kaksinkertainen syy ottaa ilmastokysymykset vakavasti. Sitä vaatii sekä liiketoiminnan etu että meidän kaikkien etu ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi.

Teksti on suomennos Leena Lankosken kirjoituksesta, joka on julkaistu ensimmäisen kerran englaninkielisenä The European Magazine -nimisessä julkaisussa:

Leena Lankoski on työskennellyt 30 vuoden ajan yritysvastuun ja kestävän kehityksen parissa sekä yksityissektorilla, YK:n palveluksessa että yliopistosektorilla. Hän on konsultoinut useita ministeriöitä ja OECD:tä. Lankoski toimii vanhempana yliopistonlehtorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja vierailevana tutkijana INSEADissa.