������

Fedi Vaivio oli syntynyt 2.7.1927 ja vietti lapsuutensa Käkisalmessa, jossa hänen isänsä toimi pankinjohtajana. Käkisalmi sijaitsee Laatokan rannalla luovutetussa Karjalassa. Fedin lapsuus ei ollut helppo. Hän oli vain 9-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Vaikeuksia lisäsi hänen oma sairastelunsa. Syksyllä 1936 Fedi muutti äitinsä kanssa Helsingin Arkadiankadulle, josta perheen isä kaukoviisaana oli ostanut asunnon.

Fedi sai veteraanistatuksen toimimisestaan lukiolaisena Viikissä ilmatorjuntatehtävissä, vaikka ikänsä takia ei varsinaiseen rintamapalvelukseen ehtinyt. Fedi kirjoitti vuonna 1946 ylioppilaaksi SYK:sta, jossa hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa Kirstiin. Tuleva aviopari aloitti opiskelunsa Kauppakorkeakoulussa Fabianinkadulla. Fedi suoritti opintonsa poikkeuksellisen nopeasti ja väitteli tohtoriksi kansantaloustieteestä vuonna 1959. Hän oli määrätietoinen opinnoissaan ja tähtäsi jo nuorena akateemiselle uralle. Tuohon aikaan akateemisessa maailmassa professorin kuolema usein merkitsi tulevalle sukupolvelle uutta mahdollisuutta. Kauppakorkeakoulussa oli 1950-luvulla kasvanut oma tohtorisukupolvi, johon myös Fedi kuului. Monille heistä, Fedille heidän joukossaan, avautui mahdollisuus professuuriin 1960-luvulla.

Fedi toimi 1970-luvulla myös Suomen Akatemian yhteiskuntatieteellisen toimikunnan jäsenenä. Elettiin voimakasta politisoitumisen kautta suomalaisessa yhteiskunnassa. Fedi vastusti tieteen radikaalia politisoitumista.

Fedi oli henkeen ja vereen Kauppakorkeakoulun mies. Hän toimi Kauppakorkeakoulussa kansantaloustieteen professorina 30 vuoden ajan, jääden eläkkeelle vuonna 1992, jonka jälkeen hän toimi vielä kanslerina 3 vuotta. Hänellä oli kaksi uraa. Ensimmäinen ura professorina ja talousvaikuttajana. Toinen ura liittyi Helsingin kauppakorkeakoulun johtotehtäviin, ensin vararehtorina ja sen jälkeen rehtorina ja kanslerina. Hän myötävaikutti merkittävästi korkeakoulunsa kansainvälistymiseen ja kehittymiseen huippukauppakorkeakouluksi.

Vaivion julkaisut käsittelivät sekä mikroteoriaa että makroteoriaa, mutta myös liiketaloustiedettä. Hän ymmärsi matematiikan lisäksi käyttäytymistieteiden merkityksen taloudessa. Sen vuoksi hän oli haluttu ja toivottu ohjaaja monelle nuorelle tutkijalle niin Kauppakorkeakoulussa kuin Liiketaloustieteellisessä tutkimuslaitoksessa.

Opettajana Vaiviolla oli erinomainen kyky loihtia näkyvään muotoon abstrakteja asioita. Tässä suhteessa tunnetuin on hänen legendaariseksi tullut kiertokulkukaavionsa, kuvasarja siitä, mitä kansantalous on ja miten se toimii. Se julkaistiin Liiketaloudellisessa Aikakauskirjassa vuonna 1960 ja siinä kysynnän ja tarjonnan pääkomponenteista muotoutuu vaiheittain kansantalouden koko kuva. Kyseinen kaavio löytyy sadoista opiskelijoiden muistivihoista.

Fedi pohti paljon teorian ja käytännön suhdetta Kauppakorkeakoulun opetuksessa, josta hän myös kirjoitti. Fedin mielestä, jos Kauppakorkeakoulussa opetettaisiin ainoastaan käytännön aineita, niin (yksityistä) Kauppakorkeakoulua ei tarvittaisi. Teoriaa opetettaessa oli kuitenkin opetettava relevanttia, tarkoituksenmukaista teoriaa ja samalla pyrittävä osoittamaan, miten sitä sovelletaan.

Fedi oli ihmisenä ja johtajana innostava, kannustava ja huumorintajuinen. Toivottaessaan uusia opiskelijoita tervetulleiksi Kauppakorkeakouluun hän totesi, että opiskeluaikansa voi viettää joko hyvin tai hauskasti. Sen jälkeen kukin saattoi itse päättää, miten opiskelee. Fedi oli hyvin kielitaitoinen ja seurasi nuoresta pitäen niin tutkimuksen kuin kansantalouksien kehitystä sekä lähialueilla että laajemmin. Samalla hänelle syntyi tavanomaista suurempi kansainvälinen kollega- ja ystäväverkosto. Niinpä hän toimi taustavaikuttajana lähes kaikissa korkeakoulun sen aikaisissa kansainvälistymishankkeissa.

Liiketaloustieteellisessä Tutkimuslaitoksessa Fedi johti Ulkomaankaupan osastoa ja käynnisti siellä monia vientiin ja tuontiin liittyviä tutkimuksia ja oli lisäksi innolla mukana Vientikoulutussäätiön kehittämisessä. Esimerkkinä mainittakoon Asko Korpelan nuorempana tutkijana neljännesvuosittain yrityksiltä koottujen tietojen pohjalta laatimat Suhdannepeili-julkaisut. Tärkeä avaus oli myös vientimarkkinoinnin professuurin saaminen Kauppakorkeakouluun, josta sitten vuosikymmenten saatossa kehittyi laaja-alainen kansainvälisen talouden ja markkinoinnin tärkeä tutkimus- ja opetusalue. Fedille innostava uusi avaus oli myös Prodec, joka 1960-luvun lopulla käynnisti Itä-Afrikan maiden stipendiaattien vastaan ottamisen Kauppakorkeakoululle ja laajeni sittemmin kehitysmaiden kestävän kehityksen edistäjäksi. Kokonaan uutta kehitysavun piirissä oli, että hankkeessa koulutettiin kehitysmaiden opiskelijoista myös vientiosaajia ja tutustutettiin heitä uusiin markkinoihin. Asko Korpela veti kaksi kertaa kehitysmaaopiskelijoille kurssin, johon osallistui opiskelijoita maailman kaikilta kolkilta.

Aikana, jolloin johtamisen suuret linjat kohdistuivat rahavarojen ja tulevaisuuden johtamiseen, Fedi oli jo selkeä ihmisten johtaja. Fedin johtamistyyli oli hiljainen diplomatia. Hän osasi taitavasti ”junailla” asioita eteenpäin ilman, että otti niistä kunniaa. Hän teki sen keskustelemalla ja kuuntelemalla keskustelukumppania. Hän korosti kaikkea kehitystä jatkumona, jossa kehityksen juuret olivat aikaisemmissa sukupolvissa ja nykyiset vievät asioita omalla vuorollaan eteenpäin parhaalla tiedollaan ja taidollaan. Näissä keskusteluissa hänen ihmisjohtajataitonsa olivat parhaimmillaan. Hän oli aina valmis availemaan oppilailleen ja ohjaamilleen tutkijoille ovia yhteiskuntaan ja tukemaan heidän uransa kehitystä.

Historiallista perspektiiviä Fedi aukaisi työtovereilleen ja oppilailleen kertomalla tapaamistaan suurista persoonista, mm. Itsenäisyyssenaatin jäsenestä, O.W. Louhivuoresta, joka aikanaan toimi Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professorina ja rehtorina. Fedi piti myös Louhivuoren luentoja tämän toimiessa rehtorina.

Fedi ja Kirsti Vaivion avioliitto oli tiivis. Kirsti tarjosi Fedille käytännön näkökulman liikkeenjohtamiseen ja piti hänet maanpinnalla. Kirsti toimi johtajana isovanhemmiltaan perityssä naisten valmisvaatetehtaassa, kunnes he myivät tehtaan kaukoviisaasti vuonna 1967.

Fedi Vaivio tuki meidänkin kaikkien (tämän muistokirjoituksen kirjoittajien) akateemista uraa eri tavoin merkittävästi. Jäämme kaipaamaan hienoa herrasmiestä, jolla oli aina aikaa auttaa muita ja kuunnella heidän huoliaan. Perheen akateeminen perinne elää voimakkaana. Fedi ja Kirsti Vaivion poika, Juhani on laskentatoimen professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Asko Korpela, Aatto Prihti ja Jyrki Wallenius