������

Osaajapula on syystäkin kestoaihe Suomen julkisessa keskustelussa. Väestö vanhenee ja ikäluokat pienenevät samalla, kun globaalien haasteiden ratkominen ja talouden uudistuminen vaativat yhä enemmän pitkälle koulutettua työvoimaa. Esimerkiksi Teknologiateollisuus on arvioinut tarvitsevansa 10 vuoden sisällä 130 000 uutta osaajaa. 

Samalla taloustilanne ja säästöt ovat moukaroineet työmarkkinoita, ja korkeakoulutettujen työttömien osuus on ennätystasolla. Mihin uusia osaajia tarvitaan, Aalto-yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Jyri Hämäläinen? 

”Osaaminen on yliopistojen ja kasvun tärkein polttoaine. Kun Aaltoa perustettiin, tavoitteeksi otettiin harppaus tutkimuksen laadussa niin, ettemme enää kisaisi suomalaisyliopistojen vaan Euroopan parhaiden yliopistojen kanssa. Reilun viiden miljoonan asukkaan maassa osaajapooli ei siihen yksin riitä, ja siksi tutkijapaikat on kilpailutettava globaalisti ja lahjakkaita opiskelijoita houkuteltava myös ulkomailta.” 

Samaa korostaa myös VTT:n strategiajohtaja Laura Juvonen. 

”Uuden teknologian kehittämiseen tarvitaan maailmanluokan osaamista. Se ei kehity niin, että puurretaan pienessä porukassa tietyn maan sisällä vaan kansainvälisenä yhteistyönä. Osaaminen houkuttelee taas lisää osaajia, sijoittajia ja yrityksiä, ja uudesta teknologiasta voi syntyä globaalisti kilpailukykyistä liiketoimintaa – ja lopulta talouskasvua, jota Suomessa ei ole kunnolla ollut viimeisen 17 vuoden aikana”, Juvonen tiivistää. 

Käyttövoimaa ja keihäänkärkiä 

Yhdysvalloissa jo yli puolet menestyvien kasvuyritysten perustajista on maahanmuuttajataustaisia.   

Myös Suomeen maailmalta kotiutuneet osaajat ovat usein perustamassa kasvuyrityksiä, esimerkiksi Aallosta ponnistanutta satelliittiyritys Iceyeta, Aallon ja VTT:n yhteistä spinoffia, Euroopan johtaviin kvanttitietokoneen valmistajiin kuuluvaa IQM:ää sekä VTT:n spinoffia, piipohjaisia kvanttiprosessoreita valmistavaa SemiQonia. 

Aallossa innovaatioiden kaupallistamiseen tähtäävissä tiimeissä jo 56 prosentissa on mukana muualta kuin Suomesta tulevia työntekijöitä. 

Uudet osaajat eivät siis vie työpaikkoja, vaan luovat uusia.  

”Lahjakkaat ja kunnianhimoiset ihmiset ovat käyttövoima, joka vie kokonaista alaa ja muita tekijöitä eteenpäin, niin yliopistoissa kuin yritysmaailmassakin, ” Hämäläinen kiteyttää. 

”Ja kun tapaa eri maista tulevia osaajia, törmää ihan uusiin ajatuksiin aiheista, joista oli luullut tietävänsä kaiken – tämän sain professorina usein huomata.” 

Aallossa kansainvälisten tutkijoiden osuus on Suomen yliopistojen suurin, 50 prosenttia.  VTT:lläkin heitä on noin viidennes, yli 60 eri maasta. 

”Keihäänkärkialoilla osuus on usein selvästi suurempi”, Laura Juvonen sanoo ja korostaa, että juuri keihäänkärjillä on suuri merkitys kansainvälisten huippujen houkuttelemisessa. 

”Huippuosaajat katsovat globaalisti, missä on mahdollisuus tehdä kiinnostavia projekteja. Suomessa on maailmanluokan osaamiskeskittymiä esimerkiksi kvanttiteknologiassa, mikroelektroniikassa, puolijohteissa ja terveys- ja bioteknologiassa. Ne ovat myös kasvualoja, jotka houkuttelevat kansainvälisiä investointeja ja joilla on isoin potentiaali synnyttää liiketoimintaa.” 

Jyri Hämäläinen nostaa listalle myös taiteen ja muotoilun, tekoälyn sekä tietoliikennetekniikan, joka houkutteli kansainvälisiä osaajia jo 90-luvulla, Nokian brändin imussa. 

”Nyt meidän pitää luottaa omaan vahvaan tekemiseen ja brändiin ja Suomen vetovoimaan turvallisena ja järjestelmällisenä maana, jossa kaikki toimii. Saimme esimerkiksi Aallon koordinoimaan tekoälyn tohtorikoulutuspilottiin tuhansia kovatasoisia hakijoita ympäri maailmaa, mikä on upea saavutus.” 

Juurtuminen vaatii aikaa ja tukea 

Kansainvälistyminen on tärkeää niin Aallon, VTT:n kuin koko Suomen tulevaisuudelle. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä vaan askel askeleelta, Hämäläinen painottaa. Esimerkiksi professorin paikkoja aukeaa harvakseltaan, ja englanninkielisessä kandiohjelmassa aloittava valmistuu työmarkkinoille vasta viiden vuoden päästä. 

Sekä Juvonen että Hämäläinen korostavat, miten tärkeää on juurruttaa Suomeen houkutellut opiskelijat ja osaajat suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan.  

”VTT:n kv-osaajat tulevat yrityksille tutuiksi ja kerryttävät relevanttia osaamista esimerkiksi yhteistyönä tehtävissä teollisuusprojekteissa. Meidän pitäisi myös pystyä rakentamaan ja vahvistamaan tutkimusosaamisen ympärille isompi ekosysteemi, joka tarjoaa työllistymismahdollisuuksia akateemisen uran jälkeenkin. Siksi kansallinen sitoutuminen TKI-panostusten kasvattamiseen on niin tärkeää – se luo uskoa siihen, että Suomessa voi tehdä kiinnostavia juttuja myös jatkossa”, Juvonen sanoo. 

Jyri Hämäläinen peräänkuuluttaa entistä tiiviimpää yhteistyötä tutkimuslaitosten, yritysten ja valtiovallan välillä opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden työllistymisen varmistamisessa. 

”Ensimmäinen työ- tai harjoittelupaikka on etenkin maisteriopiskelijoille hirveän tärkeä. Kandivaiheessa meille tulleilla on useampi vuosi aikaa oppia kieli, löytää töitä ja kasvattaa juuret Suomeen, mutta maisterivaiheessa tulleilla on ehkä vain yksi kesä. Jos emme silloin tarjoa heille mahdollisuutta näyttää kykynsä, hukkaamme valtavasti lahjakkuutta.” 

Huolet siitä, että Suomi hukkaa verovaroja kouluttaakseen osaajia maailmalle, ovat joka tapauksessa aiheettomia, Hämäläinen sanoo. 

”Yli puolet heistä jää Suomeen. Suomeen jääneet maksavat jo niin paljon veroja, että Suomi hyötyy taloudellisesti, vaikka jääjien osuus olisi pienempikin. Hyödyt myös kumuloituvat niin, että kun vaikka intialainen opiskelija lähtee väitöskirjan jälkeen tutkijaksi Saksaan ja sitten professoriksi Ranskaan, hän ei varmasti unohda opiskelupaikkaansa vaan jatkaa tutkimusyhteistyötä kanssamme. Näin kansainvälinen verkostomme kasvaa, vaikkeivat kaikki olisi fyysisesti samassa paikassa.”