Käytännön työ ei tutkijaa pahenna
Arkkitehtuurin professori Pirjo Sanaksenaho, 51, väitteli viime vuonna moderneista kodeista ja pientaloasumisen ihanteista 1950- ja 1960-luvuilla.
Työn idea alkoi itää omalla omakotityömaalla Espoossa 2000-luvun alussa. Sanaksenaho suunnitteli yhdessä miehensä arkkitehti Matti Sanaksenahon kanssa viisihenkiselle perheelleen avaran ja valoisan omakotitalon, joka kaartuu korkeuksia kurottelevan vanhan tammen ympärille.
”Aloin miettiä, miksi arkkitehtien piirtämät pientalot erosivat niin paljon silloin suosituista kartanomaisista talopaketeista. Pohdin, milloin tällainen kehitys sai alkunsa.”
Sanaksenaho tutki 1950- ja 1960-luvun median tapaa kirjoittaa pientaloista. Lehtikirjoittelun sävy oli valistava. Asiantuntijat kertoivat, millainen kodin piti olla.
”Nyt viesti kulkee vertaiselta vertaiselle. Asuminen on individualistista. Ihmiset toteuttavat itseään myös kotitalonsa arkkitehtuurissa.”
ܳܲԲԾٳٱܱäö쾱Ჹ
Sanaksenaho on opettanut tulevia arkkitehteja 2000-luvun alusta lähtien. Professorin työn hän aloitti vuonna 2014. Yliopistouran rinnalla hän on tehnyt töitä miehensä kanssa perustamassaan arkkitehtitoimistossa, jonka kädenjälki näkyy muun muassa vuonna 2005 valmistuneessa Turun ekumeenisessa taidekappelissa.
Sanaksenahon mukaan arkkitehtuurissa väitöksiä syntyy vähemmän kuin muilla tekniikan aloilla. Valmistuvat arkkitehdit menevät yleensä suoraan käytännön töihin. Väitöskirjan tekijätkin työskentelevät usein ennen tutkimustyöhön ryhtymistä jossakin suunnittelutoimistossa.
”Siitä ei missään nimessä ole haittaa. Käytännön työssä ymmärrys alasta syvenee. Siinä oppii, miten monta eri näkökulmaa arkkitehdin pitää sovittaa yhteen. On huomioitava käyttäjän, viranomaisten ja rakentajan näkökulmat.”
Professori toivoo, että tulevaisuudessa arkkitehtuurin väitöskirjoissa olisi mukana nykyistä enemmän arkkitehdin perustyötä eli suunnittelua. Mallia voisi ottaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muiden laitosten taiteellisista väitöskirjoista.
Asiantuntijan velvollisuudet
Arkkitehtuurin tohtoreilla on Sanaksenahon mukaan monenlaista annettavaa yhteiskunnalle.
”Meidän pitää jakaa asiantuntemustamme. Pitää osallistua alaamme liittyvään julkiseen keskusteluun. Toisaalta väitöskirjan pitäisi luoda aina uuttaa tietoa. Tuo uusi tieto voi olla muiden arkkitehtien työn kannalta olennaista. Ministeriöissä, kaupunkien virkamiehinä ja yrityksissä työskentelevät tohtorit vievät tutkimustietoa työpaikoilleen. Väitöstyö voi hyvinkin vaikuttaa siihen, millainen on arkinen ympäristömme”, hän kertoo.
Aika näyttää, millaista tutkimusta tulevaisuudessa tehdään. Sanaksenaho uumoilee, että laitoksen kansainvälistyminen voi vaikuttaa myös väitöskirjoihin.
Laitokselle tulee vuosittain 20 ulkomaista maisteriopiskelijaa. Vaihto-opiskelijoita on noin 40.
”Kun kulttuurit ja tekemisen tavat sekoittuvat, voi syntyä jotain uutta, maailmaa muuttavaa”, hän summaa.
Sanaksenaho promovoidaan tekniikan tohtoriksi 15. kesäkuuta järjestettävässä .
Lue lisää uutisia
Tutkimusaineiston julkaiseminen tutkimusartikkeleiden yhteydessä
Tieteelliset lehdet vaativat enenevässä määrin ns. tutkimusdatan saatavuuslausuntoja (data availability statements). Ne sisältävät tiedot siitä, mitä dataa on saatavilla, mistä se löytyy ja datan mahdolliset käyttöehdot.
Kuka julkaisee avoimet julkaisumme?
Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat suosivat julkaisemista suurten kustantajien kirjoittajamaksullisissa avoimissa lehdissä. Kirjoittajille maksuttomissa avoimissa lehdissä kustantajana on usein yliopisto tai tieteellinen seura.
Markus Joutsela: “Pakkaus on alihyödynnetty media, käyttöliittymä ja kokemuksellinen elementti”
Minä väitän -sarjassamme lehtori ja tutkija Markus Joutsela tarkastelee, miten käyttäjälähtöinen suunnittelu voi muuttaa tavan, jolla pakkauksia tehdään ja koetaan.