������

Karya Körükcü opiskelee biotuotetekniikan maisteriohjelmassa Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa. Karyan mielestä parasta Aallossa on se, että kukaan ei yritä sovittaa opiskelijoita valmiiseen muottiin:

”Kukaan ei sano, että koska opiskelet tätä alaa, et voisi ottaa kursseja toisesta tiedekunnasta tai koulusta. Opiskelijoista halutaan kasvattaa monialaisia asiantuntijoita, jotka osaavat yhdistää eri alojen näkökulmia.”

Karya on syntynyt Turkissa ja valmistui bioinsinööriksi Izmir Institute of Technologysta. Kandiopintojen viimeisenä kesänä hän osallistui Göteborgin yliopiston kesäkouluun Ruotsissa. Tuo reissu sytytti kipinän kansainvälisiä opintoja kohtaan. 

Kun oli aika hakea maisterivaiheeseen, Karyan ykköstoive oli bioteknologian opinnot Aallossa. Hän päätyi kuitenkin biotuoteteknologian ohjelmaan saatuaan siihen täyden stipendin. Valinta avasi yllättävän ja innostavan suunnan hänen uralleen.

Karyan pääaine, Bioproducts Engineering, on yksi kemian tekniikan maisteriohjelman neljästä vaihtoehdosta. Kaikkien opetuskieli on englanti. 

”Minua kiinnostavat erityisesti biomassan jalostus ja selluloosakemia. Olen ottanut kursseja myös bioteknologian ohjelmasta. Kandityössäni tutkin paperipohjaisia mikrofluidisia laitteita, ja valitsin opintoihini myös mikrofluidiikan kurssin kemian ja materiaalitieteen laitokselta. On hienoa, että opinnoissa voi yhdistää erilaisia kursseja ja näkökulmia.”

Parhaillaan Karya suorittaa Planning and Execution of a Biorefinery Investment Project -kurssia, jossa käydään läpi investointiprojektin koko elinkaari. Osa luennoista ja prosessisuunnittelun harjoitus toteutetaan konsultointiyrityksessä. 

”Kurssin kolme työpajaa pidetään AFRY:n toimistolla, jossa meidät asetetaan oikeiden insinöörien rooliin. Suunnittelemme tekstiilien kierrätyslaitosta, ja yhdessä työpajassa tehtävämme oli myydä idea rahoittajille. Pukeuduimme hienosti ja olimme kuin insinööritoimiston konsultteja.”

Uskalla taivuttaa rajoja

Ensimmäisen maisterivuotensa puolivälissä Karya aloitti työt professori Jaana Vapaavuoren tutkimusryhmässä, joka luo uusia monitoimisia materiaaleja eli yhdistää useita eri toiminnallisuuksia yhteen materiaaliin. Ryhmässä tutkitaan muun muassa lämpöön reagoivia älykankaita, valolla ohjattavia keinolihaksia ja nanoselluloosan käyttöä aurinkokennojen tukirakenteina.

”Pääsin mukaan projektiin, jossa kehitetään diabeetikoille tarkoitettua glukoosibiosensoria, joka mittaa hikoilun glukoosipitoisuutta entsyymittömästi sähkökemiallisen menetelmän avulla. Sensori olisi laastarimainen ja ei-invasiivinen, eli mittaus onnistuisi ilman verinäytettä.”

Vaikka biosensorit olivat Karyalle jo entuudestaan tuttuja, sähkökemia oli uusi alue. Työ opetti paljon sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta kemiasta. Karya työskenteli osa-aikaisesti tammikuusta toukokuuhun ja sen jälkeen kokopäiväisesti kesän ajan. 

Työhaastattelussa Karya rohkaistui kysymään professorilta, miksi tämä halusi palkata bioinsinöörin ryhmään, jossa kaikki muut olivat materiaalitekniikan ja kemian asiantuntijoita. Professorin vastaus oli: ”Juuri siitä syystä — bioinsinöörinä sinulla on kokemuksia, joista voisi olla meille hyötyä.”Tuo hetki muutti Karyan käsityksen akateemisesta maailmasta ja elämästä laajemminkin: rajat ylittävä ajatteluon voimavara, ja oma erilainen tausta voi olla juuri se, mitä tarvitaan.

Toiveena jatko-opinnot ja yliopistoura

Karya toivoo voivansa jatkaa työskentelyä biosensorien tai puettavien sensorien parissa ja tehdä niistä diplomityönsä. Hän aikoo tutkia tapoja integroida biopohjaisia kerroksia sähkökemialliseen sensoriin, jotta siitä tulisi ympäristöystävällisempi ja mahdollisesti myös tarkempi sekä ominaisuuksiltaan kehittyneempi.

”Teen parhaillaan kirjallisuuskatsausta, jonka pohjalta esittelen ideani professorille. Aihe sopisi hyvin biotuoteteknologian taustaani.”

Opintojen alkuvaiheessa Karya kipuili sen kanssa, että hän oli ryhmän ainoa bioinsinööri, kun muut tulivat kemian ja kemiantekniikan puolelta. 

”Rakastin kurssejani ja rakastan niitä yhä, kaikki tuntuu edelleen tosi innostavalta. Mutta alkuaikoina mietin, että ehkä minun olisi sittenkin pitänyt valita bioteknologia.”

Nyt ajatukset ovat muuttuneet:”Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt oman polkuni kemian parissa. Olen iloinen siitä, että olen insinööri ja kiitollinen siitä, että Aalto antoi minulle mahdollisuuden löytää oman suuntani.  

Valmistumisen jälkeen Karya haluaa jatkaa akateemisessa maailmassa. 

”Oppimisen lisäksi rakastan myös opettamista. Jonain päivänä haluan professoriksi, se olisi unelmani.”

Teksti: Marjukka Puolakka