������

Ongelma on erityisen ajankohtainen, koska liikenteen sähköistämisen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan entistä tehokkaampia kiertotalouden strategioita. Muussa tapauksessa sähköajoneuvojen ladattavien akkujen kasvava kysyntä synnyttää resurssihaasteita ja tuotantoketjuihin liittyviä riskejä. Autoalan toimitusketjujen vastuullisuus saattaakin kärsiä, kun primääristen raaka-aineiden louhinta lisääntyy.

Mitkä ovat ladattavien akkujen ekosysteemin tiedonjaon esteet? Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että yritykset keräävät kyllä muille sidosryhmille hyödyllistä tietoa, mutta tietojen avoimeen jakamiseen ei ole kannustimia.

Tietoa pidetään yleisesti arvokkaana resurssina, ja tutkimuksen tulosten mukaan teollisuuden alan toimijat pitävät tiedon avointa jakamista taloudellisena riskinä.  ”Yritykset keräävät ja hyödyntävät tietoja, mutta se tapahtuu siilomaisesti. Totesimme, että useissa tapauksissa toimijoiden kaipaamat tiedot löytyivät jo toisten kerääminä, mutta tieto ei kulje toimijoiden välillä. Tässä on hyödyntämätöntä potentiaalia”, sanoo Aalto-yliopiston professori Rodrigo Serna. ”Esimerkiksi kierrätysalan toimijat toivoisivat saavansa tarkkaa tietoa akkujen osista. Valmistajat keräävätkin komponentintarkkaa tietoa, mutta tieto ei päädy muiden käyttöön.”

Toinen merkittävä löydös oli, että teollisuuden alan toimijoille ei ole selvää, mitkä tiedot ovat tarpeellisia kiertotalouden edistämisessä. Ei ole myöskään yhtenäistä käsitystä siitä, missä muodossa tietojen jakaminen edistäisi kiertotalouden strategioita tehokkaimmin.

Hyvänä puolena tutkimuksessa selvisi, että yritykset saattavat olla valmiita toteuttamaan kiertotaloutta siinä mielessä, että jokainen meistä haluaa pienentää ekologisia vaikutuksia ja päästöjä. Yrityksillä ei kuitenkaan ole keinoja selvittää toimiensa positiivisia vaikutuksia, koska hyödyt saattavat ilmetä vasta arvoketjun myöhemmissä vaiheissa.

Yhtenä strategiana näiden kiertotalouden esteiden ratkaisemiseen ehdotetaan parametrointia, jolla voitaisiin edistää tietojen vaihtamista eri sidosryhmien välillä. Kunnolla suunnitelluista parametreista voisi syntyä ”yhteinen kieli”, jolla kiertotalouden kannalta merkitykselliset tiedot saadaan kodifioitua. Näin voitaisiin pienentää yritysten salassapitoon liittyviä riskejä ja samalla tuoda tarkoituksenmukaisuutta kiertotaloutta tukeviin strategioihin.

”Tietojen jakamisen käytännön toteutus vielä puuttuu”, Serna sanoo. ”Meidän tutkimuksemme keskittyi akkumateriaalien ekosysteemiin, mutta sama ongelma todennäköisesti koskee monia muitakin aloja. Toiminnasta puuttuvat selkeät indikaattorit, eivätkä tiedot pääse siirtymään, koska ei tiedetä, mikä tieto olisi hyödyllistä muille. Siksi parametrointi on meidän näkemyksemme mukaan kiertotalouden kannalta relevanttia.”

julkaistaan Journal of Cleaner Production -lehdessä 10.11.2022.