������

Luova tekeminen kuuluu kaikille

Aalto ARTS Books järjesti yhdessä Tiedetorin kanssa Helsingin kirjamessuilla keskustelun ”Miten tuet luovuuttasi?”. Keskustelemassa olivat muotoilijat Laura Isoniemi ja Krista Kosonen. Isoniemi on taidepedagogi ja kuosisuunnittelija, ja hän opettanut pitkään Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa luovia menetelmiä. Kosonen on tutkinut väitöskirjassaan sitä, miten muotoilijat löytävät oman luovan identiteettinsä.

Keskustelun aluksi Isoniemi korosti, että luovuus ei ole vain harvojen ja valittujen taikaviitta, vaan kaikki ovat luovia. Luova tekeminen on henkilökohtaista, koska siinä ammennetaan omista kokemuksista, tunteista ja itselle merkityksellisistä asioista.

Luovuus tarvitsee luvan toimia ja tehdä asioita eri tavalla, siksi siinä on kyse kyseenalaistamisesta. Kosonen ja Isoniemi näkevät, että opettajalla on tärkeä rooli luovuuden mahdollistajana. Opettajan tehtävänä on opettaa tekniikat ja perinteiset tavat toimia sekä luoda turvallinen ilmapiiri, jossa opiskelijat uskaltavat tuoda itseään ja pelkojaan esiin. Luovan tekemisen edellytys onkin, että siinä viihtyy. Isoniemi rinnastaa luovan tekemisen leikkiin. Leikki antaa luvan kokeilla asioita ja ajatella niitä uusista näkökulmista.

Tärkeää on vain aloittaa, epäonnistua ei voi

Usein luovan tekemisen ensimmäinen esteenä on aloittamisen vaikeus. Mieli keksii tekosyitä, miksi projektia ei voisi aloittaa. Isoniemi kannustaa vain aloittamaan, vaikka ei vielä tietäisi mihin suuntaan projekti on menossa tai vaikka käytössä ei olisi juuri oikeita työvälineitä. Isoniemen mukaan tämä epävarmuus onkin ainoa varma asia luovassa prosessissa, ja Kososen mielestä se on kaikkein paras asia. Epävarmuus jättää tilaa prosessiin sattumille, jotka voivat viedä projektia uusiin, ennakoimattomiin suuntiin, kun tekijä uskaltaa kuunnella ympäröivää maailmaa ja omaa intuitiotaan.

Kosonen ja Isoniemi korostavat, että luovassa prosessissa virheet ovat sallittuja ja odotettavia, eikä niitä saisi pelätä. Virheiden pelko voi synnyttää tekijässä lukon tekemiselle, jolloin hyvä tunneyhteys projektiin ja itseensä katoaa. Kosonen neuvoo, että kehollinen tekeminen, esimerkiksi kävely tai virkkaaminen, antavat tilaa tekijälle purkaa luovan tekemisen lukkoja. Isoniemi mainitsee, että luovasta prosessista on hyvä ottaa taukoa ja etäisyyttä, kun tuntuu etteivät asiat edisty. Toisenlainen tekeminen auttavat lähestymään projektia jälleen uudesta näkökulmasta. Luovuudessa onkin lupa purkaa ja määritellä asioita uudestaan.

Ainoa tapa, jolla Kososen mielestä luovassa prosessissa voi epäonnistua on, että jättää tekemisen kesken ja luovuttaa. On sallittua poistua projektin parista hetkeksi, kunhan palaa sen pariin ja jaksaa jatkaa, kunnes löytyy kohta jolloin voi kokea työn tulleen valmiiksi. Isoniemi mainitsee, että yksi parhaista asioista luovassa projektissa on se hetki, kun voi katsoa valmista teosta ja sanoa ”minä tein tämän”.

Keskustelun aikana yleisössä kiersi siima, johon halukkaat saivat pujottaa värikkäitä palloja. Kun tuli aika paljastaa, mikä tarkoitus yhteistyönä syntyneellä ”luovuusmadolla” oikein on, vastaus yllätti: ei mikään. Sen tarkoituksena oli vain näyttää, ettei luova toiminta tosiaan ole aina järkevää. Tärkeintä on, että siinä viihtyy ja on valmistautunut siihen, että luovassa tekemisessä voi tapahtua kaikenlaista yllättävää.

Katso keskustelun tallenne ja tutustu kirjoihin

Katso  Laura Isoniemen ja Krista Kososen keskustelu ”Miten tuet luovuuttasi?” .

Osta Laura Isoniemen kirja Kuviollinen mieli .

Osta Krista Kososen väitöskirja Finding One’s Own Way .