������

Tietokoneet ovat 1950-luvulta lähtien auttaneet taiteilijoita päästämään luovuutensa valloilleen – ja heti alusta alkaen tekoälytutkijat ovat pohtineet, voisivatko koneet itsessään olla luovia. 

Nykyään tietokoneet tuottavat taidetta, jota ihmiset keräävät ja erehtyvät jopa luulemaan ihmisen tekemäksi. Christian Guckelsbergerin mielestä pakasta puuttuu kuitenkin vielä jotain perustavanlaatuista.

Guckelsberger on tutkijatohtori Aalto-yliopistossa ja Suomen tekoälykeskus FCAI:ssa. Hän työskentelee tietotekniikan, taidehistorian, filosofian ja kognitiotieteen välimaastossa. Yhdistelemällä ajatuksia näiltä hyvin erilaisilta aloilta hän haluaa selvittää, mikä tekee meistä luovia, ja opettaa sitä myös tietokoneille. 

Jotta tämä onnistuu, meidän on Guckelsbergerin mukaan varustettava tekoäly sisäisellä motivaatiolla – sillä, joka saa meidät ihmiset tekemään sinnikkäästi jotain, vaikka emme pyrkisi mihinkään ennalta määriteltyyn tavoitteeseen. Sisäisen motivaation ehkä tunnetuin laji on uteliaisuus. Psykologit pitävät sisäistä motivaatiota ihmisen luovuuden kulmakivenä, mutta tekoälytutkijat eivät ole toistaiseksi juurikaan paneutuneet siihen.

Guckelsberger haluaa paikata tämän aukon. Hän on valinnut tarkoitusta varten ympäristön, jossa mielikuvitus saa laukata vapaasti: videopelit. 

”Videopeleistä on viime vuosina tullut luultavasti merkittävin tekoälyn testausalusta”, hän kertoo. ”Luovuus pääsee kukoistamaan erityisen hyvin siellä, missä voimme leikinomaisesti kokeilla asioita.” 

Filosofisia kysymyksiä ja videopelihahmoja 

Guckelsbergerin työ on osa FCAI:n vuorovaikutteista tekoälyä koskevaa tutkimusta (). Hänen oivalluksensa tukevat ja parantavat tekoälyn ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja ne voivat johtaa esimerkiksi entistä kestävämpiin ja mukautuvampiin videopelihahmoihin, jotka aiheuttavat kehittäjille vähemmän kustannuksia ja ajanmenoa.

Entistä luovemman tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet eivät tietenkään rajoitu pelkästään videopeleihin. Tutkimuksesta voi olla hyötyä monissa tosielämän sovelluksissa itseohjautuvista ajoneuvoista kotitalouksien robotiikkaan. 

”Työmme luo perustan kokonaiselle uusien tekoälyalgoritmien perheelle, joka edistää entistä avoimempaa ja kestävämpää ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutusta myös muilla aloilla”, Guckelsberger kertoo. 

Guckelsbergerin tutkimus voi myös vastata teoreettisiin kysymyksiin tekoälyn tulevasta roolista luovassa toiminnassa: Voiko koneella koskaan olla todella omia ideoita? Mitä tarvitaan, jotta kone hyväksyttäisiin kumppaniksi luovassa toiminnassa? Pystymmekö koskaan rakentamaan tekoälyä, joka tarkoituksellisesti osoittaa ihmisen kaltaista luovuutta? 

”Haluaisin tekoälytyökalupakin avulla täydentää sitä, mitä filosofit ja psykologit pystyvät tekemään, ja tarjota vastavuoroisesti oivalluksia myös heille.” 

Koronapesäkkeestä sosiaalisesti etäiseen Helsinkiin 

Guckelsbergerin tutkimusmatka alkoi taidehistorian ja tietotekniikan alan korkeakoulututkinnoilla Saksassa. Vaihtovuosi Glasgow'ssa johdatti hänet tekoälyn pariin ja pohtimaan, voisivatko tietokoneet olla itsenäisesti luovia. 

”Tämä muovasi myöhempää uraani.” 

Guckelsberger teki lopulta tohtorinväitöskirjansa Lontoon Queen Maryn yliopistossa ja Goldsmiths Collegessa. Häntä ohjasi professori Simon Colton, joka on edelläkävijä laskennallisen luovuuden tutkimuksessa. 

Guckelsbergerin videopelidemonstraatiot kiinnittivät Aalto-yliopiston professorien Perttu Hämäläisen ja Antti Oulasvirran huomion. Kahden vuoden suostuttelulla he saivat Guckelsbergerin valitsemaan seuraavaksi kohteekseen Suomen ja kotiyliopistonsa.

Guckelsberger saapui Helsinkiin viime toukokuussa, jolloin Lontoo oli Euroopan pahimpia koronapesäkkeitä. Hän sanoo, ettei ole katunut siirtoa kertaakaan – eikä pelkästään koronan vuoksi.

”Vietettyäni kuusi vuotta kiireisessä, meluisassa, saasteisessa ja stressaavassa Lontoossa koin, että Helsinki oli juuri oikea paikka asettua ja inspiroitua uudelleen”, hän toteaa.

Koronarajoitukset tekivät alkuajan Suomessa raskaaksi. Guckelsberger mainitsee onnekseen, että pääsi pian mukaan Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) tekoälyä ja covid-19:tä koskevaan hankkeeseen, jonka tuloksista kuulemme todennäköisesti pian. Hanke on edellyttänyt runsaasti paikan päällä tehtävää työtä.

”�۳�ٱ𾱲��ٲ�ö FIMM:n kanssa tietyllä tapaa pelasti minut”, hän sanoo.

Guckelsbergerin sopimus jatkuu vielä kaksi vuotta. Hän uskoo, että laskennalisen luovuuden tutkimuksesta tulee tulevina vuosina yhä tärkeämpää – ja että se kiehtoo häntä itseään vielä pitkään.

Christian Guckelsberger on myös vieraileva tutkija Lontoon Queen Mary -yliopistossa. Hänen tohtorinväitöskirjansa ”Intrinsic Motivation in Computational Creativity Applied to Videogames” on luettavissa verkossa osoitteessa 

Seuraa Guckelsbergeriä Twitterissä: