������

Aloitin urani Kauppakorkeakoululla liikunnanohjaajana vuonna 1973. Liikuntasihteeriksi minut valittiin vuonna 1975 valmistuttuani sitä ennen 1971 jumppaopeksi Helsingin yliopistosta. Pidin työstäni todella paljon; koko ajan sain olla liikekannalla järjestämässä henkilökunnan ja opiskelijoiden liikuntaohjelmaa, liikuntatapahtumia ja kilpailutoimintaa kauppislaisille ja Aallon synnyttyä kaikille aaltolaisille. Jäin eläkkeelle vuonna 2017 palveltuani siihen mennessä talossa yhtäjaksoisesti 42 vuotta.

Toimenkuvaani kuului myös Kauppiksen henkilökunnan retkipäivän järjestäminen joka kevät tai alkukesästä. Retket suuntautuivat eri puolille Suomea, ja kävimme myös Tallinnassa ja Tukholmassa – minne nyt päivän tai kahden aikana ehti. Retkikohteita vuosien varrella olivat muun muassa Porvoo, Hämeenlinna, Tampere, Ahvenanmaa, Kotka, Tammisaari, ja Turku ja Naantali, jossa vierailimme myös Kultarannassa.

Keväällä 2005 teimme retken Repoveden kansallispuistoon ja Verlan tehdasmuseoon. Retki alkoi aamulla kello kahdeksan, jolloin lähes bussilastillinen ulkoiluhenkisiä kauppislaisia otti suunnan kohti Kymiä. Repoveden kansallispuistossa oli tarkoitus kävellä noin neljän kilometrin luontopolku Tervajärven parkkipaikalta Lapinsalmen parkkipaikalle. Retkeläiset seurasivat sinisillä nauhoilla merkittyä polkua kauniissa ja vaihtelevassa maastossa. Jossain vaiheessa vastaan tuli kaksi reipasta Suomen armeijan edustajaa rinkat selässä todeten, että määränpäämme, Lapinlahden riippusilta, ei ollut menosuunnassamme, vaan meidän tuli tehdä täyskäännös. Lopulta löysimme riippusillan, mutta taivalta meille tuli kaksinkertainen määrä alkuperäisiin suunnitelmiin nähden eli lähes kahdeksan kilometriä. Onneksi kaikki silti jaksoivat ja Lapinsalmen komea n. 50 metriä pitkä, metrin leveä ja n. 10 metriä korkealla oleva riippusilta ylittyi koko porukalta jouhevasti. Pääsimme lähes aikataulussa jatkamaan retkeämme kohti Verlaa.

Verlassa nautimme maittavan lounaan Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan tehdasalueen päärakennuksessa sijaitsevan ravintola Patruunan pytingin seisovasta pöydästä. Ruokailun jälkeen oli vuorossa opastettu kierros Verlan pahvitehtaassa. Sen historiasta kuuleminen ja tutustuminen tehtaan tuotteen ”luomupahvin” valmistukseen ja tehtaan toiminnan pehmeään alasajoon olivat todella mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. Oppaamme Jussi Lemminkäinen oli erinomainen. Opastetun kierroksen jälkeen tutustuimme tehdasalueeseen omatoimisesti ja teimme ostoksia alueen myymälöissä, joissa myydään luomuleipää, puusepän tuotteita, käsitöitä ja keramiikkaa. Kotimatkalla bussissa olikin sitten jo varsin uneliasta porukkaa, joka tosin sai hieman piristystä taukopaikka Pukaron Paronin munkkirinkeleistä ja kahvista. Takaisin Runeberginkadulle bussi kurvasi iltakahdeksan aikaan, ja yhteinen Kauppis-henki oli taas tavanomaistakin korkeammalla.

Mielestäni työpaikalla järjestettävä kerhotoiminta ja yhteiset retket ovat erinomainen tapa pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista. Niissä myös rakennetaan vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta työporukan kesken, mikä heijastuu positiivisesti töidenkin tekemiseen. Onneksi Kauppiksen johto ajatteli asiasta samoin ja oli myös valmis tukemaan virkistystoimintaa.

Martti ”Mara” Kyykoski
entinen liikuntasihteeri, -suunnittelija ja liikuntapäällikkö

#kauppis110

Lue myös: Kauppakorkeakoulu 110 vuotta

Pyydämme tänä vuonna niin entisiä kuin nykyisiä kauppislaisia (erit. henkilökuntaa) jakamaan oman Kauppis-muistonsa. Näistä muistoista koostuu juttusarja ”Minun Kauppis-muistoni”.