������

Syksyllä 1998 Brysselin Metropole-hotellissa 32 iloista kauppislaista skoolasi opetuksen huippuyksikölle. Juhlaan oli todella syytä: Helsingin kauppakorkeakoulun kielten ja viestinnän laitos oli valittu Korkeakoulujen arviointineuvoston (nyk. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI) esityksestä valtakunnalliseksi korkealaatuisen koulutuksen yksiköksi, ns. laatuyksiköksi, vuosiksi 1999–2000. Ainoana kauppatieteellisenä yksikkönä koko maassa!

Olin aloittanut Kauppiksessa kuusi vuotta aiemmin kielten ja viestinnän laitoksen johtajana (1992–2009). Tuloni Kauppikseen liittyi kielten laitoksen organisaatiomuutokseen: vahvasti opetuspainotteisesta yksiköstä oli päätetty tehdä erillislaitos, minkä vuoksi laitokselle palkattaisiin kokopäiväinen johtaja. Keväällä 1992 vastasin Hesarin työpaikkailmoitukseen, ja sitä kautta soveltavan kielitieteen lisensiaatille aukesi erittäin antoisa, 26-vuotinen työura. Viimeiset yhdeksän vuotta (2010–2018) toimin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laatupäällikkönä. Viihdyin Kauppiksella erinomaisesti ensimmäisestä päivästä viimeiseen!  

Kielten ja viestinnän laitos sai tavoitellun laatuleiman, koska Arviointineuvoston mukaan sen opetuksen tavoitteet oli määritelty tarkoituksenmukaisesti ja modernisti, ja kielitaito nähtiin osana professionaalista kompetenssia. Tavoitteet oli sen mukaan myös pystytty toteuttamaan laajasti ja monipuolisesti niukkenevienkin resurssien aikana. Laitos oli ollut edelläkävijä yksilöllisten ja vaihtoehtoisten opiskelumuotojen omaksumisessa. Kiinteitä kytkentöjä työelämään osoittivat mm. opettajien asiantuntijatehtävät yrityksissä, yrityselämän edustajien osallistuminen koulutukseen ja toimeksiantotutkimukset. Koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa oli tehty runsaasti kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä.

Arviointineuvosto katsoi myös, että opettajakunnan pedagoginen taso oli korkea ja että näiden taitojen kehittämiseen oli kiinnitetty jatkuvaa huomiota. Myös opiskelijapalaute oli ollut erinomaista. Valinta merkitsi yliopistolle huomattavaa lisärahoitusta opetusministeriöltä jokaisena tulossopimuskauden vuotena. Eikä tämän hehkutuksen päätteeksi voi olla muistuttamatta, että Kauppiksen kielten ja viestinnän laitos valittiin opetuksen laatuyksiköksi myös seuraavalla kierroksella, vuosiksi 2001–2003. 

Matkamuistoksi pieni Manneken Pis -patsas

Brysselin matkalle osallistui jokseenkin koko laitoksen väki, 32 henkilöä. Eero Kasanen ja Esa Ahonen muistaakseni kohottelivat tälle ensi alkuun hiukan kulmiaan, heille olisi arvattavasti tullut mieleen muitakin rahoituskohteita laitoksen toiminnassa. Mutta siitä pidettiin kiinni, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan, ja lopulta lupa heltisi. Matkamme oli osa laitoksen laatutyötä ja henkilöstön täydennyskoulutusta.  

Bryssel matkakohteena oli selkeä valinta vuonna 1998. Kaikki EU:hun liittyvä oli tuolloin uutta ja kiinnostavaa. Kielten näkökulmasta EU:n monikielisyys ja monikulttuurisuus nähtiin erityisen innostavina, koska niiden katsottiin entisestään vahvistavan monipuolisen kielitaidon ja kulttuuriosaamisen merkitystä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että opiskelijamme suorittivat tuohon aikaan keskimäärin yli 30 opintopistettä kieliopintoja. Matkaohjelmaamme kuului vierailu Euroopan Parlamentissa, jossa meille esiteltiin mm. parlamentin tulkkaustoimintaa. Samaten pääsimme tutustumaan Euroopan unionin neuvoston käännöstoimintaan sekä Euroopan komission kielikoordinaattorin mielenkiintoiseen toimenkuvaan. Ehdimme myös vierailla Teollisuuden Työnantajaliiton Brysselin toimistossa sekä Brysselin ICHEC-kauppakorkeakoulussa tutustumassa heidän kielten ja viestinnän opetukseensa.

Matkaohjelmamme oli monella tapaa monipuolinen ja innostava, mutta erityisen suuren vaikutuksen meihin teki se, miten lämpimästi meidät otettiin joka paikassa vastaan, ja miten huolellisesti isäntämme ja emäntämme olivat valmistautuneet vierailuumme. Hassua, että tällainen palaakin mieleen vielä 23 vuoden jälkeen! Vaikka virallista ohjelmaa oli paljon, ehdimme toki myös syödä simpukoita Grand Placen sivukaduilla ja käydä La Mort Subitessa, jopa useampaan otteeseen, jos oikein muistan. Pisteenä i:n päällä oli vielä Töölön matkatoimiston meille järjestämä upea hotelli, Hotel Metropole, jonka arvokkaassa kullanhohtoisessa aulabaarissa kohotimme yhdessä maljat opetuksen laatuyksikölle.  

Ostin muistoksi matkastamme pienen pronssisen Manneken Pis -patsaan (n. 10 cm). Patsas oli laitoksen kahvitilan ikkunalaudalla kahdenkymmenen vuoden ajan. Pitkään traditiona oli, että patsas lakitettiin aina vappuaattona pienellä ylioppilaslakilla. Vuoden 2018 lopussa Anne Kankaanranta kävi juhlallisesti luovuttamassa patsaan minulle ennen Kauppiksen muuttoa Otaniemeen ja ennen omaa eläköitymistäni. Nyt se on kunniapaikalla olohuoneessani ylioppilaslakki päässä.  

Tuija Nikko
entinen kielten ja viestinnän laitoksen johtaja ja koko Kauppiksen laatupäällikkö

#kauppis110

Lue myös: Kauppakorkeakoulu 110 vuotta

Pyydämme tänä vuonna niin entisiä kuin nykyisiä kauppislaisia (erit. henkilökuntaa) jakamaan oman Kauppis-muistonsa. Näistä muistoista koostuu juttusarja ”Minun Kauppis-muistoni”.