������

Tervetuloa kuuntelemaan Claudia Garduño Garcian, Olli Variksen ja Matti Nelimarkan sekä CMI:n puheenjohtajan Alexander Stubbin rauhan rakentamista käsittelevää paneelikeskustelua Ahtisaari-päivillä 15. marraskuuta. Lisätietoa ��ää����ä.

”Halusin antaa ihmisille mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin he haluavat”, sanoo Claudia Garduño Garcia.

Se on kunnianhimoinen mutta jalo tavoite – parantaa ihmisten elämää ja vähentää epätasa-arvoa. Juuri siihen Garduñokuitenkin ryhtyi, kun hän noin kuusi vuotta sitten aloitti tutkijanuransa tohtoriopiskelijana. Hän halusi löytää uuden tavan muotoilun harjoittamiseen hyödyntämällä yhteistyöhön perustuvia käytäntöjä, joilla voitaisiin todella saada muutosta aikaan. Niin syntyi Aalto Labin Meksiko-hanke.

Garduño on nyt tutkijatohtori, mutta edelleenkään hän ei vain toteuta valmiita ratkaisuja vaan kysyy, mitä parempi maailma tarkoittaa yhteisölle ja ottaa sen mukaan prosessiin.

”Halusin tietää, mitä parempi maailma tarkoittaisi hyvin erityiselle yhteisölle eli Jukatanin niemimaan keskellä elävälle mayojen alkuperäiskansalle”, hän kertoo.

Tämä pääosin maanviljelijöistä ja käsityöläisistä koostuva ryhmä on erittäin syrjäytynyt.

”He ovat tavanomaisin mittarein mitattuna köyhiä, mutta erittäin ylpeitä kulttuuristaan ja elämäntavastaan. Työssä oli siis kyse siitä, että heidän maailmaansa parannettiin kuromalla eroja umpeen.”

Vuoropuhelun avulla voidaan löytää ratkaisuja tosielämän ongelmiin, kuten siihen, että yhteisössä ei ole järjestäytynyttä terveydenhuoltoa. Aallon ryhmä on tehnyt kahden meksikolaisen yliopiston sekä eri alojen opiskelijoiden ja asiantuntijoiden muodostaman ryhmän kanssa työtä, jotta yhteisön jäsenet pystyvät olemaan mukana koko hankkeen ajan.

”Meillä on eri sidosryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä ja kokoontuvat tekemään päätöksiä yhdessä – paras tapa on se, kun käyttäjiä ei pelkästään haastatella, vaan he ovat itse osa hanketta”, Garduñoselittää.

Myös laskennallisen yhteiskuntatieteen tutkija Matti Nelimarkka  on pohtinut ihmisten tuomista yhteen. Viestintätapojen ja -kanavien mullistuminen on luonut uusia osallistumistapoja, eikä ajalla, paikalla ja asemalla ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Usein kuitenkin kiinnitetään huomiota vain verkkokeskustelun kielteisiin puoliin, kuten politiikan jyrkkään kahtiajakoon tai vihapuheeseen.

Nelimarkka huomauttaa, että teknologia ei ole yksin syypää. Kyse on myös siitä, miten sitä käytetään.

”Tieto- ja viestintätekniikat voivat edesauttaa ihmisten ja ryhmien välistä viestintää. On ratkaisevan tärkeää miettiä, miten näiden tekniikoiden avulla voidaan kehittää tarkoituksenmukaista vuorovaikutusta”, hän sanoo.

Nelimarkan mukaan teknologian ja muotoilun vaikutuksesta viestinnän parantamisessa on monia esimerkkejä. Tutkimuksissa on osoitettu, että kun ryhmissä nähdään, miten paljon kukin henkilö on käyttänyt aikaa keskusteluun, koko keskustelusta tulee tasapainoisempaa ja harkitumpaa. Samalla tavoin uutisartikkelin sisältöä koskevilla monivalintakysymyksillä voidaan parantaa siitä kommenttiosioissa käytävää keskustelua.

”On mietittävä, mitä ihmisten osallistumisella julkisiin keskusteluihin halutaan saavuttaa. Minkälaista keskustelua – ja kenen kanssa – halutaan tukea?” hän kysyy. Yhteiskunnallisten tavoitteiden selkeä määrittäminen auttaa tutkijoita ja yhteiskuntaa puuttumaan ongelmiin, älykkäästi.

Keskustelu ja yhteistyö ovat rauhan tavoittelun yksi osa, mutta professori Olli Varis haluaa ottaa esiin myös toisen: ympäristön.

”Vesi on maapallon ekosysteemien elämänlanka, ja se on elintärkeä kaikkien jokapäiväisissä toimissa”, Varis sanoo. Ympäristöhaasteet vaikuttavat elämän perusasioihin ja usein myös elinkeinoelämään ja elannon saamisen mahdollisuuksiin.

”Tämä voi aiheuttaa epätasa-arvoa ja jännitteitä ihmisten välille”, hän selittää.

Vesiongelmien ratkaiseminen – ja siten mahdollisten jännitteiden vähentäminen – ei ole helppoa. Siihen kuuluu tekninen ulottuvuus, joka edellyttää teknologian siirtoa ja suunnittelukoulutusta. Vesivarojen hallinnassa on myös laajoja sosiaalisia, kulttuurisia ja koulutuksellisia tekijöitä, jotka voivat vaihdella valtavasti jopa yhden maan sisällä.

”Maailmanlaajuisesti vesi on keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Jos riskejä ei hallita kunnolla, se voi aiheuttaa valtavia uhkia yhteiskunnille ja ekosysteemeille.”

Huono vesivarojen hallinta voi aiheuttaa terveysongelmia ja ympäristön pilaantumista sekä paikallisesti että alueellisesti. Variksen mukaan tutkijat voivat auttaa ratkaisemaan näitä kysymyksiä tekemällä työtä monimutkaisten vuorovaikutusten ymmärtämiseksi – ja puhumalla..

”Tutkijat voivat edistää viestintää tutkimusyhteisön, päätöksentekijöiden ja tavallisten ihmisten välillä. Me voimme ja meidän pitäisi esittää aktiivisesti tosiseikkoja yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja tiedotusvälineissä.”