������

Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijat ja vesitutkijat visualisoivat vesitutkimuksen kestäviä ratkaisuja Fragile Water -näyttelyssä, joka on esillä Helsinki-Vantaan lentokentällä vuonna 2019.

“Vesi on perusehto kaikelle elämälle. Voimme nähdä osan vedenkulutuksestamme juodessamme, kylpiessämme tai pyykätessämme, mutta merkittävä osuus vedenkäytöstä syntyy erilaisten hyödykkeiden tuotannossa. Jopa noin 90 prosenttia kuluttamastamme vedestä kätkeytyy siihen, mitä syömme.

Maatalous on maailmanlaajuisesti suurin makean veden käyttäjä. Viljelykasvit tarvitsevat sade- ja kasteluvettä kasvaakseen. Ruokaan sitoutunutta vettä kutsutaan virtuaalivedeksi, ja käsitteen avulla voidaan tehdä näkyväksi veden kätkeytyneet reitit ruokajärjestelmässä. 

Voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon vettä syömme paitsi sillä mitä valitsemme lautaselle, myös sillä mitä jätämme sille. 

Eläinperäiset tuotteet lukeutuvat eniten vettä käyttäviin tuotteisiin. Syömällä vähemmän lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita voimme pienentää huomattavasti virtuaaliveden kulutustamme. 

Ruokahävikin vähentäminen on toinen tärkeä keino vedenkäytön vähentämiseen. Mitä vähemmän hävikkiä syntyy, sitä tehokkaammin ruuan tuottamiseen käytetyt resurssit hyödynnetään, jolloin suurempi joukko ihmisiä voidaan ruokkia samalla tuotantopanoksella. 

Kestävän vedenkäytön kannalta on myös äärimmäisen tärkeää tutkia, missä ruoka on tuotettu. Meidän kulutustottumuksemme vaikuttavat vedenkäyttöön paikallisella tasolla mutta myös kaukana kotoa maailmanlaajuisen elintarvikekaupan kautta.  Suomessa lähes puolet syömästämme vedestä on käytetty ruuantuotantoon rajojemme ulkopuolella. 

Olosuhteet, kuten lämpötila ja sademäärä, viljelykasvi, tuotannon intensiteetti ja viljelymenetelmät vaikuttavat siihen, kuinka paljon vettä tuotannossa tarvitaan. Esimerkiksi keskimääräinen vesijalanjälki naudanlihalle on noin 15500 litraa ja pähkinöille noin 9000 litraa kilogrammaa kohden. Arviot kuitenkin vaihtelevat tuotannon sijainnin mukaan.

Myös ruuantuotannon vaikutukset riippuvat paikallisista olosuhteista. Jos veden niukkuudesta kärsivällä alueella tuotetaan runsaasti vettä vaativaa ruokaa, ruuantuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia paikallisiin oloihin. Toisaalta, saman ruuan tuottaminen runsaiden vesivarojen alueilla ei välttämättä vaikuta merkittävästi alueen vesivaroihin.

Ruoka ja vesi kietoutuvat toisiinsa monien kytköksien kautta. Jos haluamme nauttia kestävästi tuotetusta ruuasta, on tärkeää tarkastella omia tottumuksiamme ja sitä, missä ja miten ruokamme on tuotettu.”

Tohtorikoulutettava Pekka Kinnunen