������

Verkkokursseista on tullut merkittävä osa opiskelua. Palattuamme lähiopetukseen täyden etäopiskelun jälkeen, on täydellinen aika pohtia, mikä verkkokurssien osalta on toiminut ja mikä ei. On myös ajankohtaista punnita, mitkä aiheet vaativat fyysistä läsnäoloa ja mitkä kurssin osat puolestaan toimivat paremmin verkossa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä etäluennoissa voitaisiin parantaa ja mitä tulisi ottaa huomioon verkkokurssia suunniteltaessa. Haastattelin kymmentä opiskelijaa kymmenestä eri korkeakoulusta selvittääkseni, mitkä asiat heitä verkkokursseissa innostavat ja motivoivat, ja mitkä eivät. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina asiantuntijahaastatteluina. Tutkimuskysymyksien vastaamiseksi kyseessä olevien opiskelijoiden ajatuksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa löytyneisiin asioihin.

Haastatteluja analysoitiin ATLAS.ti:n avulla. Sitouttamismenetelmiä verkkokursseja varten muodostui kuusi: kurssin odotukset, selkeys, yhteisöllisyys, luentojen rakenne ja ulkoasu, tehtävätyypit sekä tuen saanti kurssin aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat kaipaavat enemmän selkeyttä kurssirakenteisiin, alasta riippumatta. Kaksi muuta tärkeää huomiota olivat, että käytännönläheiset harjoitukset ja ymmärrys kurssin linkittymisestä todelliseen maailmaan parantavat motivaatiota. Lisäksi luennoitsijan läsnäololla ja esiintymistaidoilla on merkittävä vaikutus katsojan kiinnostuksen ylläpitämiseen.