������

Vuonna 2025 käyntiin lähtevän hankkeen tavoitteena on nostaa rakennusten laajamittainen purkaminen eli rakennuskato esiin ilmiönä, joka rinnastuu luontokatoon. Projekti tutkii modernin arkkitehtuurin purkuaaltoa historiallisista, käsitteellisistä ja yhteiskunnallisista näkökulmista, ja se pyrkii luomaan tietoisuutta siitä, että purkaminen ja uudisrakentaminen ovat tekijöitä luontokadon ja ilmastokatastrofin kiihtymisessä.

Suomessa ja maailmalla puretaan jatkuvasti yhä uudempia rakennuksia uudisrakennusten tieltä. ”Purkaminen esitetään asiana, jolle ei ole vaihtoehtoja toteamalla, että rakennus on elinkaarensa päässä – vähän kuin jokin elintarvike, jolle ei voida tehdä enää muuta kuin heittää se menemään”, Laura Berger kertoo.

Uusi purkuaalto

”Hankkeen ajoitus on erityisen ajankohtainen, sillä Suomessa on purettu arvioiden mukaan viime vuonna noin 8 000 rakennusta, ja alkamassa on jopa 1960-lukua suurempi purkuaalto”, Berger täsmentää. Pian voimaan astuva rakentamislaki rajoittaa viranomaisten ja kansalaisten oikeutta valittaa purkamisluvista, mikä tekee rakennusten purkamisesta myös huomattavasti helpompaa.

Hanke pyrkii asettamaan purkamisen osaksi laajempaa kontekstia ja tekemään sen näkyväksi ja ymmärrettäväksi ilmiönä, johon on myös mahdollista vaikuttaa

Tutkimus ryhtyy tarkastelemaan esimerkiksi, mitkä rakennustyypit eri aikoina ovat olleet erityisen uhanalaisia, kuinka kiertotalous on toiminut ennen nykyistä käsitteistöä sekä kuinka lainsäädäntö, ja säädökset ovat kehittyneet kierrättämisen ja purkamisen osalta.

Hankkeen puitteissa esitetään käytännön suunnitteluesimerkein, kuinka perinteisten rakennusten pitkäikäisyyttä sekä korjaus- ja kierrätyskelpoisuutta voidaan tuoda nykyaikaiseen korjausrakentamiseen. Hankkeessa yhdistyy laaja-alainen asiantuntemus ja monitieteinen lähestymistapa arkkitehtuurin-, yritys- ja oikeushistorian, ekologian, filosofian ja arkkitehtisuunnittelun aloilta.