������

Tekniikan tohtori Matti A. Ranta osallistuu Aalto-yliopiston tekniikan koulujen promootioon riemutohtorina 7. lokakuuta. Riemutohtorin arvonimen voi saada henkilö, jonka valmistumisesta tohtoriksi on kulunut vähintään 50 vuotta.

Ranta väitteli tammikuussa 1965 ja osallistui tohtoripromootioon ensimmäistä kertaa viisikymmentä vuotta sitten, vuonna 1966.

”Urho Kekkonen promovoitiin samassa tilaisuudessa kunniatohtoriksi”, Ranta kertoo.

Ranta on vuosikymmenten varrella ollut laajasti mukana Teknillisen korkeakoulun hallinnossa. Hän aloitti mekaniikan professorina vuonna 1970 ja toimi sittemmin muun muassa vararehtorina vuosina 1976–1979, yleisen osaston johtajana 1970- ja -80-luvuilla sekä matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen johtajana 1980- ja -90-luvuilla. Lisäksi hän on osallistunut lukuisten tieteellisten järjestöjen ja toimikuntien työhön.

”En ole mikään ihmeellinen tiedemies, mutta olen ollut monessa mukana.”

Opintonsa Ranta aloitti vuonna 1954 koneinsinööriosaston lentokoneenrakennuksen linjalla. Hän asui Otaniemen teekkarikylässä ja matkusti joka päivä Hietalahden torille, jossa Teknillinen korkeakoulu silloin vielä sijaitsi.

Juosten sillan yli, kuntoillen kellarissa

Hietalahden torin ja Otaniemen välisistä matkoista Rannalle on jäänyt mieleen etenkin Lauttasaaren vanhan sillan yli juokseminen.  Kun silta aikoinaan todettiin huonokuntoiseksi, piti sen yli ajavien bussien matkustajamäärää rajoittaa. Liikunnallista Rantaa tämä ei pahemmin haitannut:

”Luentojen loputtua Otaniemeen matkaavissa busseissa oli ruuhkaa. Poliisi pysäytti bussit Salmisaaren puolella ja heitti ylimääräiset matkustajat ulos. Jäin aina bussin etuosaan, ja kun poliisi pysäytti bussin, hyppäsin ulos ja juoksin sillan yli Lauttasaaren puolelle. Siellä sitten odotin bussia ja kiipesin takaisin kyytiin.”

Urheilu on ollut paitsi Rannalle paitsi tärkeä osa elämää, myös tutkimuksen lähde – hän on muun muassa tutkinut urheilumekaniikkaa ja mallintanut urheilusuorituksia.

1970-luvulla Ranta perusti Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen kellariin ”Matin voimalaboratorion”, jossa alkoi nostella painoja. Pian voimalaboratoriosta kehkeytyi koko henkilökunnan kuntosali.  

”Kun vuonna 1970 kannoin painot kellariin, sata kiloa meni ihan kevyesti kerralla. Mutta kun vuonna 1996 eläkkeelle jäädessäni kannoin niitä ylös, en jaksanut enää nostaa kuin 30–40 kiloa kerrallaan”, Ranta vitsailee.

”Promootioon kannattaa osallistua”

Rannalla on promootioista pitkä kokemus, sillä hän toimi promootion juhlamenojen ohjaajana vuosina 1978–1993. Vuonna 1994 Ranta toimi itse promoottorina.

”Kannattaa ehdottomasti osallistua promootioon, siitä jää ikuinen muisto.”

Hienoin hetki promootiossa on Rannan mielestä tohtorin hattujen päähän laittaminen. Tulevia promovoitavia hän haluaa muistuttaa tilanteeseen liittyvästä etikettisäännöstä:

”Kun promoottori asettaa tohtorinhatun promovoitavan päähän, hatun asentoa ei saa ruveta estradilla itse korjailemaan. Jos hattu istuu päässä huonosti, kävelkää takaisin riviin ja korjatkaa sitten vaivihkaa.”

Riemutohtorin titteliä Ranta pitää hienona kunnianosoituksena. Monena vuonna riemutohtoriksi sopivan henkilön löytäminen ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestään selvyys, Ranta kertoo.  

”Useimmiten asianosainen on ollut väitellessään kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla. Se tietää sitä, että asianosainen on 80 vuotta ja rapiat, kun hänen promootiostaan on kulunut vaaditut 50 vuotta. Monesti asianosainen on ollut niin huonossa kunnossa, ettei ole voinut osallistua promootioon.”

Matti A. Rannan tapauksessa tällaista ongelmaa ei ole. 84-vuotias Ranta on ollut eläkkeellä kaksikymmentä vuotta, mutta hänellä on yhä työpöytä Otaniemessä.

”Pyrin tekemään julkaisuja, jos nyt ei kerran vuodessa, niin ainakin parin vuoden välein.”

Tekniikan korkeakoulujen 24. juhlallinen tohtoripromootio on 7.10.2016. Promootiossa, joka perinteiseen tapaan pidetään Otakaari 1:n Aalto-salissa, promovoidaan vuoden 2014 promootion jälkeen valmistuneiden tohtoreiden lisäksi kunniatohtoreita.