������

”Kauppatieteiden opintojen loppuvaiheessa osallistuin projektijohtamisen kurssille, jolla tehtiin yhteistyötä konepajayhtiö Wärtsilän kanssa.

Yritys halusi selvittää, miten dieselmoottorin hukkalämpöä voidaan hyödyntää hiilivoimalaitosten tehostamisessa. He lähettivät kahdesta tulevasta diplomi-insinööristä ja kahdesta kauppatieteilijästä koostuvan ryhmämme selvittämään asiaa ensin Kiinaan ja sitten eri puolille maailmaa.

Projekti loi hyvän pohjan jatkaa myös graduntekoa Wärtsilälle. Vierailin yli sadassa dieselvoimalaitoksessa yli kuudessakymmenessä maassa. Jouduin matkoilla jännittäviin, jopa vaarallisiinkin tilanteisiin.

Yksi kohteista oli öljynporauskenttä Jemenissä. Reissussa näin, miten pienestä elämä voi olla kiinni.

Ennen matkaa tiesin Jemenistä oikeastaan vain sen, että kyseessä on köyhä maa.

Varhain eräänä aamuna minua tultiin hakemaan hotellista isolla maastoautolla. Ajoimme läpi hiljaisen kaupungin kohti lentokenttää – kunnes vastaan tuli tiesulku.

Paikalliset ihmiset etupenkillä pyysivät minua pysymään rauhallisena ja alkoivat keskustella meidät pysäyttäneiden armeijan vaatteisiin pukeutuneiden henkilöiden kanssa.

Yhtäkkiä yksi ulkona olevista miehistä avasi takaoven.

Takkini oli vieressäni takapenkillä. Mies laittoi automaattiaseensa takin alle ja nosti sitä, tähdäten samalla minua sormi liipaisimella.

Vasta jälkikäteen tajusin, miten pelottava tilanne oli. Minulla ei ollut yhteistä kieltä miehen kanssa, eikä hajuakaan siitä, mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi.

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Lentokentällä kuulin, että hotellini edessä oli räjähtänyt pommi vain vartti lähtöni jälkeen, ja ihmisiä oli kuollut. Autostammekin etsittiin pommia.

Enää en lähtisi vastaavaan projektiin! En silti luopuisi saamistani kokemuksista ja opeista. 

Nuorelle kauppatieteilijälle projekti oli mahtava kulttuurikoulu ja syväsukellus myös tekniikan alaan. Sain nähdä eri maita Etelä-Amerikasta Lähi-itään ja Aasiaan. 

Matkat auttoivat laittamaan asioita perspektiiviin. Pohjoismaissa asiat ovat todella hyvin verrattuna suurimpaan osaan muusta maailmasta.

Hölmöjä riskejä ei kannata ottaa, mutta rohkaisen opiskelijoita kokeilemaan siipiään ennen kuin vaikkapa perheen perustaminen sitoo johonkin tiettyyn paikkaan.

Kannustan myös oppilaitoksia ja yrityksiä tekemään asioita yhdessä. Isojen ongelmien ratkaisu vaatii poikkitieteellistä ja rajat ylittävää yhteistyötä.

Ennen kaikkea pitää muistaa, ettei kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Kannattaa nauttia elämästä ja työntää itseä pois mukavuusalueelta.”

Teksti: Anu Haapala
Henkilökuva: Kalle Kataila
Kuvitus: Juuli Miettilä

Artikkeli on julkaistu (issuu.com) lokakuussa 2022.