������

Aalto-yliopiston kemian tekniikan tutkijat ovat kehittäneet tavan tehdä yhdestä puun pääraaka-aineesta, eli helposti saatavilla olevasta ligniinistä, läpinäkyvää. Mullistavan keksinnön myötä ligniiniä voidaan käyttää optisissa sovelluksissa, kuten väriä muuttavissa kalvoissa ja toisaalta esimerkiksi huurtumisenestopinnoitteissa.

Keksintö perustuu äskettäin kehitettyyn menetelmään, jossa ohuet ligniinin nanohiukkaskalvot pysyvät läpinäkyvinä lasille levitettäessä.

Ligniini on polymeeri, jota on lähes kaikkien kasvien soluseinämissä. Puut ovat 20–30-prosenttisesti ligniiniä, joka on hyvin voimakas sideaine. Ligniini on myös tunnetusti ollut vaikeasti hyödynnettävissä, muun muassa koska se on väriltään ruskeaa, ja toisaalta taas rakenteeltaan heterogeenistä.

Ligniinin teolliset sovellukset ovatkin olleet harvassa, lämmöntuotantoa lukuun ottamatta. Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin, että tästä vajaakäytössä olevasta materiaalista voidaan saada jopa erittäin vaativia ja korkealle kehittyneitä keksintöjä.

"Käytimme asetyloitua, eli etikkahapolla käsiteltyä ligniiniä. Saimme myös aikaan paremman menetelmän ligniinin asetyloimiseen. Muokkaus saatiin aikaan muutamassa minuutissa vain 60 °C:n lämpötilassa, ja saanto oli hyvä", Henn jatkaa.

Mahdollisuus valmistaa myös fotonikalvoja oli yllätys

Tutkimuksessa osoitettiin lisäksi menetelmä, jolla nanopartikkelien valon hajontaa voidaan käyttää myös fotonipinnoitteina säätämällä tarkasti pinnoitteen paksuutta, ja siten valon väriä ja absorptiota eri aallonpituuksilla. Nanohiukkasten avulla voitaisiin siis valmistaa monikerroksisia kalvoja, joilla on kirkkaat rakenteelliset värit. Tätä teknologiaa voitaisiin jatkossa hyödyntää useissa sovelluksissa, kuten heijastamattomissa pinnoitteissa, sensoreissa ja jopa autoissa.

"Asetyloidusta ligniinistä valmistamillani ligniinihiukkasilla oli melko yllättäviä ominaisuuksia, mikä teki tämän tutkimuksen loppuosasta hyvin mielenkiintoisen. Mahdollisuus valmistaa esimerkiksi fotonikalvoja tuli täytenä yllätyksenä", Henn paljastaa.

Lyhyt reaktioaika ja suuri ligniinipitoisuus tekevät asetylointiprosessista teollisesti erittäin käyttökelpoisen.

"Ligniinipohjaiset tuotteet voisivat olla kaupallisesti arvokkaita ja samalla toimia hiilinieluina. Tämä auttaisi osaltaan lieventämään nykyistä fossiiliriippuvuutta ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä", toteaa professori Monika Österberg.

"Tutkimuksessa esitetyt, suurta lisäarvoa tuovat sovellukset ovat erittäin tärkeitä, kun haluamme edistää ligniinin hyödyntämistä. Samalla otamme harppauksen eteenpäin siitä, että ligniiniä käytetään yksinomaan lämmönlähteenä", Österberg jatkaa.

"Tiimityö oli tärkeä osa tämän tutkimuksen vaikuttavuutta. Yhdessä professori Pekka Oinaksen ja väitöskirjatutkija Susanna Forssellin kanssa pystyimme ottamaan mukaan teknistaloudellisia näkökulmia, ja väitöskirjatutkija Sahar Babaeipourin ponnistelut ja määrätietoisuus olivat avainasemassa hiukkasten fotonisten ominaisuuksien hallinnassa. Paula Nousiaisen ja Kristoffer Meinanderin asiantuntemus ligniinin kemiasta ja fotonisista ilmiöistä auttoi meitä ymmärtämään ja hyödyntämään tuloksiamme tehokkaasti. Aalto-yliopistosta ei ole vaikea löytää lahjakkaita tiimipelaajia, kun katsoo ympärilleen", Alexander Henn sanoo.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa FinnCERES lippulaivaohjelmaa (Competence center for materials bioeconomy). Tutkimus on julkaistu äskettäin -����������ä.