ºÚÁÏÍø

Opiskelijoiden tehtävä rajautui kolmeen haasteeseen: miten vähentää elektronisen jätteen määrää, miten motivoida taloyhtiöitä energiansäästöön ja ylläpitoon sekä miten parantaa liikkumista harvaan asutuilla alueilla. Toimeksiantajina olivat ympäristöministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

Opiskelijatiimeissä oli mukana opiskelijoita kolmesta eri yliopistosta ja yhdeksästä eri ohjelmasta muotoilusta mediaan ja kauppatieteistä sosiaalitieteisiin.

Enemmän tiedonhallintaa – vähemmän jätettä

Elektronisen jätteen määrä Suomessa on peräti kaksikymmentä kiloa vuodessa asukasta kohti. Opiskelijoiden mielestä kierrätys yksin ei vähennä jätemäärää ja siksi ratkaisuissa tulee pureutua kestäviin tuotteisiin ja ylläpitoon.

Kansallinen ylläpitosuunnitelma voisi linjata politiikan, korjauspalveluiden tarve tuottaisi työtä ja kuluttajat saisivat verohelpotuksia ja neuvontaa Ravintolapäivän kaltaisessa Korjauspäivässä. Kiertotaloutta voisi edistää omalla tuotteeseen lisättävällä merkillä. Miltä kuulostaa?

– Lupaavalta ja mahdolliseltakin! Uudelleenkäytölle ja korjattavuudelle on paljon vaikeampi määritellä sitovia lainsäädännöllisiä toimia kuin esimerkiksi energiatehokkuudelle ja ympäristöystävällisyydelle. Helppolukuinen ja tunnettu merkki voisi tukea tätä, sanoo erikoistutkija Petrus Kautto Suomen ympäristökeskuksesta.

Kauton mielestä valtioneuvoston tuore -raportti tukee myös opiskelijoiden ajatusta ylläpidon kulttuuriin liittyvistä liiketoimintamahdollisuuksista. Asiaa voitaisiin vauhdittaa myös tiedonhallinnalla, johon Suomessa on paljon osaamista.

– Yksi ratkaisu voisi olla jonkinlainen tuotteeseen kiinnitettävä elektroninen tunniste, joka sisältäisi sekä raaka-aine- että korjaustiedot ja parantaisi näin myös arvokkaiden raaka-aineiden seurantaa, sanoo Kautto.

Design for Government -kurssista Aalto-yliopistossa vastaava professori pitää opiskelijoiden ehdotuksia sekä vakavasti otettavina että kunnianhimoisina. – Opiskelijoiden ehdotukset eivät ulotu vain käytänteisiin ja toimintamalleihin, vaan myös paljon syvemmälle asenteisiin ja kulttuurimuutokseen, sanoo professori Ramia Mazé.

Liikkumisratkaisuja käyttäjiltä käyttäjille

Jotta liikkumismahdollisuudet lisääntyisivät ja yksityisautoilu vähenisi harvaan asutuilla alueilla, joukkoliikenne tarvitsee imagomuutoksen ja uuden vision joustavasta liikkumisesta.

Opiskelijoiden ideoimissa ehdotuksissa asukkaat ja maaseudulla toimivat yhdistykset ovat aktiivisia toimijoita. Digitaaliset LIIKE- ja Verka-sovellukset kokoaisivat asukkaiden liikkumiseen liittyvät tarpeet ja palveluita tarjoavat yhteen. Verka voisi esimerkiksi ehdottaa normaalisti julkisen palvelun varassa olevalle kimppakyytiä. Mitä tilaaja sanoo tästä?

– Naulan kantaan! Ehdotuksissa on todella hyvä lähtökohta, eli se, että omaa autoa ei tarvita. Tiedon jakamiseen on jo nyt olemassa esimerkiksi sosiaalisen median työkaluja, mutta sellainen palvelu, joka kokoaisi yhteen liikkumistarpeet ja palveluntarjoajat, puuttuu – siihen tässä on tehty kiinnostavia ehdotuksia, sanoo ylitarkastaja Krista Huhtala-Jenks liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Sekä LIIKE- että Verka-sovellukset edustavat alustataloutta parhaimmillaan. Digitaaliset sovellukset kokoaisivat ihmisten liikkumistarpeet ja kyytien tarjoajat yhteen ja mahdollistaisivat joustavan liikkumisen harvaan asutuilla seuduilla.

Saisiko siis olla: muotoilua julkishallintoon?

Kyllä vain! Muotoilulla on paljon annettavaa julkishallinnon politiikkalinjausten valmisteluun.

– Opiskelijat ovat konkretisoineet ja visualisoineet onnistuneesti ministeriön päivittäisiä ja abstrakteja työkaluja, kuten numeroita ja lakipykäliä. He ovat myös yhdistelleet tietoa uudella tavalla ja selkiyttäneet isoa kuvaa, johon ratkaisuja haetaan, sanoo neuvotteleva virkamies Taina Nikula ²â³¾±èä°ù¾±²õ³Ùö³¾¾±²Ô¾±²õ³Ù±ð°ù¾±Ã¶²õ³Ùä.

– Ympäristöministeriössä on menossa useita prosesseja, joihin opiskelijoiden ehdotuksia voidaan linkittää. Samanaikaisesti tarvitaan lisäymmärrystä ja tukea muotoilunäkökulman vahvistamiseen, Nikula sanoo.

Pääministerin toimistossa valtioneuvoston kansliassa muotoilua pidetään tärkeänä keinona julkishallinnon kehittämisessä.

– Kokeilukulttuurin vahvistaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista, ja menetelmiä siihen ammennetaan sekä käyttäytymistieteistä että muotoilusta. Samalla halutaan edistää kulttuurimuutosta asioiden kehittämisessä – tähän juuri palvelumuotoilu istuu erittäin hyvin, sanoo projektipäällikkö Ira Alanko.

on Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelman kurssi, jolla opiskelijat ratkovat muotoilun keinoin valtion hallinnon ja julkisen sektorin monisyisiä haasteita. Kurssilla on ollut sen perustamisesta vuonna 2014 jo kahdeksan toimeksiantoa ministeriöistä ja valtioneuvoston kansliasta.