������

Ilta on jo pimennyt syksyisen sateisessa Otaniemessä, onneksi professori Adriaan van Heiningen on kahdeksan vuoden aikana nähnyt myös Suomen kesäisen valon ja kampuksen kauneuden.

Päivä on ollut professorille kiireinen, sillä hänellä on ollut neljännen ja viimeisen täysin oman tohtoriopiskelijan väitöstilaisuus, joka oli sujunut hyvien ja tiukkojenkin kysymysten parissa aina tilaisuuden keskeyttäneeseen yllätykseen asti.

- Väitöstilaisuus meni hyvin, vaikka palohälytys päättikin sen hieman ennenaikaisesti, Adriaan van Heiningen nauraa.

- Minulla on ollut mukavia opiskelijoita: Evangelos Sklavounos, Minna Yamamoto, Mikhail Iakovlev, ja Hanna Hörhammer. Vielä keväällä on Herbert Sixtan kanssa yhteisen opiskelijan Vahid Jafarin väitös.

Väittelijöiden kiitossanoista välittyy kuva professorista, jolla kiireistään huolimatta on ollut aikaa auttaa ja paneutua tohtorikoulutettavien ohjaamiseen. Väitöskirjojen lisäksi professori van Heiningen on ohjannut kaksi diplomityötä. �۳�ٱ𾱲��ٲ�ö puunjalostustekniikan laitoksen kanssa jatkuu edelleen emeritus professorina.

Uudenlaisia biojalostamoita

Professori Adriaan van Heiningen oli ensimmäisiä professoreita, jotka saapuivat Suomeen FiDiPro-ohjelman myötä vuonna 2007.

- Olin ajatellut pitäväni sapattivapaata ja halusin ehdottomasti tulla Suomeen sapatin ajaksi. Tunsin professori Tapani Vuorisen ja Herbert Sixtan, joka toki ei silloin vielä ollut Suomessa, ja niinpä haimme FiDiPro-rahoitusta uudenlaiselle metsäbiojalostamatutkimukselle.

FiDiPro-tutkimushankkeen “Innovative Forest Products Biorefinery” tavoitteena oli kehittää toimiva konsepti nykyisten sellutehtaiden pohjalle rakentuville biojalostamolaitoksille, jotka tuottavat pitkälle räätälöidyn sellun ja energian lisäksi nestemäisiä liikennepolttoaineita, kemikaaleja ja petrokemian tuotteita korvaavien polymeerien lähtöaineita. Uudet tuotteet voivat nostaa selluteollisuuden kannattavuutta, ja räätälöity sellu parantaa pohjoismaisen paperiteollisuuden kilpailukykyä.

- Tutkimusta tehtiin esimerkiksi havupuilla kuten kuusella ja lehtikuusella, ja se keskittyi butanolin ja maitohapon tuottamiseen. Projektit ovat olleet aika menestyksekkäitä, koska joitain väitöskirjoissa kehitettyjä butanolin tuottamiseen liittyviä innovaatioita ollaan ottamassa käyttöön. Hanna Hörhammerin väitöskirjassaan kehittämä biojalostamakonsepti on kiinnostanut venäläistä yritystä, joka harkitsee sen käyttöönottoa hyödyntääkseen siperialaisia laajoja lehtikuusimetsiä.

FiDiPro-kauden alkaessa vuonna 2007 Aalto-yliopisto ei ollut vielä aloittanut toimintaansa. Mitä erilaista Aalto on tuonut mukanansa?

- Jo silloin toiminta oli kansainvälistä, mutta Aallon myötä kansainvälisyys on vielä selvemmin esillä. Rahoitusmallit ovat myös muuttuneet, professori van Heiningen toteaa.

- Rahoituksesta käydään yhä kovempaa kilpailua, eikä kaikkia tekniikan rahoituslähteitä ole enää suoraan olemassa, ja se aiheuttaa ymmärrettävästi suurta huolta tutkijoiden keskuudessa. Yksi suuri muutos on myös se, että biojalostamot on uusi ala laitoksellemme.

Professori van Heiningenin on kansainvälisesti johtavia asiantuntijoita kemian tekniikan, sellu- ja paperitekniikan sekä energiantuotannon alueilla. Miten hän itse päätyi tutkimaan puuta?

- Olisin halunnut tehdä väitöskirjan enemmän kemiallisiin reaktioihin liittyvästä aiheesta mutta sen tutkimiseen ei ollut rahoitusta kun taas paperitekniikkaan oli. Eli sattumankauppaa, hän nauraa. Lisäksi väitöksen jälkeen häntä pyydettiin käynnistämään sellu- ja paperialan maisteriohjelman McGillin yliopistossa Montrealissa Kanadassa, mikä ikään kuin pakotti hänet opiskelemaan alaa enemmän pystyäkseen opettamaan sitä.

Onko puulla tulevaisuutta?

Professori Aadriaan van Heiningen suhtautuu positiivisesti alan tulevaisuuteen. Hänen mukaansa Suomessa toimivat metsäalan yritykset ovat ryhtyneet etsimään uudenlaisia tuotteita esimerkiksi erilaisista metsäteollisuuden sivuvirroista. Myös biodiesel ja puukomposiitit ovat esimerkkejä uusista metsäteollisuuden tuotteista.

- Näitä tuotteita ei ollut silloin, kun tulin itse alalle. Paljon tärkeitä kehitysaskeleita on otettu. Tuotteita on paljon muutakin kuin vain paperia. Johtava ajatus on se, miten öljypohjaisille tuotteille löydetään korvaajat.

- Suomalaiset eivät luovuta vaan kun he haluavat kehittää jotain, he myös tekevät sen. Kunnioitan suomalaista kulttuuria sisukkuuden ja kaikkia kunnioittavan asenteen vuoksi, hyväntuulinen professori toteaa lopuksi ja lähtee valmistautumaan karonkkailtaa varten.

 Kuva Hanna Hörhammerin väitöstilaisuudesta.