������

Miten tieteellinen tutkimus etenee? Miten professorit näkevät vakinaistamispolun sisältäpäin ja miten se voisi olla parempi? kootuissa Installation Talks –tallenteissa uudet vakinaistetut professorit jakavat tarinansa. Pyysimme kahta heistä kertomaan enemmän matkastaan akateemisessa maailmassa. 

Koen Van Leemput, professori, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos

“Välillä tutkimukseni tekeminen on kuin virtuaalisilla legoilla rakentamista: toimivien järjestelmien laajentaminen vie paljon aikaa. Vuosien varrella saavuttamamme edistys on hämmästyttävää, mutta suurin haaste on nykyisten menetelmien soveltaminen laboratorioympäristöstä potilaiden hoitoon. 

Minusta on kiehtovaa tarkastella sitä, miten olemme saavuttaneet nykyiset edistysaskeleemme. Toisaalta en usko, että nykyisissä järjestelmissä on mitään, mitä 25-vuotias nuorempi minä ei olisi ymmärtänyt. Samaan aikaan käsitteiden kypsyminen ja kehittyminen ihmisten pään sisällä vie aikaa, ja uudet ideat tuntuvat jälkikäteen aina vähäpätöisiltä. Eikä pidä unohtaa dramaattisesti lisääntyneen laskentatehon roolia tutkimuksessa: on mahdotonta tutkia uusia ideoita, jos niiden testaaminen kestää kaksi päivää! 

Tiedepolitiikassa kiinnitetään paljon huomiota suuriin visioihin sekä isojen budjettien “uusiin” lähestymistapoihin. Todellisuudessa tutkimustyö on kaikkea muuta kuin tapahtumarikasta, ja sitä vievät eteenpäin pienet tutkijaryhmät, jotka tekevät asteittaisia parannuksia ja osuvat välillä onnekkaasti oikeaan. Olisi hyvä, jos tämä todellisuus heijastuisi enemmän nykypäivän erittäin kilpailulliseen akateemiseen ympäristöön.”

Tiina Nypelö, professori, biotuotteiden ja biotekniikan laitos

“Asioiden tekemisellä on kaksi ulottuvuutta: voit joko pitäytyä vanhoissa tavoissa tai tehdä uusia asioita uusilla tavoilla. Haastavinta on yrittää yhdistää uusia ideoita ja tapoja toimia jo olemassa oleviin prosesseihin. Voi tuntua houkuttelevalta kokeilla jotain täysin hullua, mutta tietyt reunaehdot tulevat joka kerta vastaan. 

Tällä alalla ei voi olla yksinäinen ratsastaja, koska kukaan ei voi hallita kaikkea. Voit joko erikoistua yhteen asiaan tai olla generalisti, jolla hallitsee yksityiskohtia monista eri asioista. Itse olen jälkimmäinen – suuntaan tutkimuksessani aina kohti uusia asioita, jotka kuitenkin täydentävät sitä, mitä jo tiedän. 

Olen kotoisin osasta Suomea, missä paperiteollisuus on merkittävä toimiala. Olen aina tiennyt metsäteollisuuden olevan merkittävä työnantaja, mutta ymmärrän myös sen ison roolin Suomen taloudelle. Paperituotteisiin menevien kuitujen lisäksi puusta tuotetaan paljon muitakin materiaaleja. Tutkimuksessani keskityn löytämään kiertotalouden mukaisia tehokkaita tapoja hyödyntää näitä materiaaleja. 

Erityisesti tutkimuksen teknisellä puolella tulee hallita paljon tietoa, mutta meidän on myös varmistettava, että jokaisella on taidot käyttää tätä tietoa oikeassa elämässä. Urapolusta riippumatta jokaisella tulisi olla ripaus yrittäjähenkeä ja kyky luoda arvoa omien taitojensa kautta.”