������

Tekoälytutkimuksen viimeaikainen kehitys näyttää uskomattomalta emeritusprofessori Erkki Ojasta, joka tutki neuroverkkoja jo 1980-luvulla. Tutkijoita oli tuolloin vähän ja innovaatiot eivät johtaneet mihinkään, koska niitä ei voitu testata isoilla datamäärillä. Tietokoneet olivat yksinkertaisesti liian tehottomia.

Nyt Erkki Oja palkittiin Frank Rosenblatt -palkinnolla saavutuksistaan tekoälytutkimuksen parissa.

”Neuroverkot ovat lyöneet läpi viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana. Nyt kun avaa lehden, siellä kirjoitetaan tekoälystä, koneoppimisesta ja neuroverkoista. Pikkuisen harmittaa, että jäin eläkkeelle juuri kun tekoälybuumi alkoi”, kertoo Erkki Oja.

Ojan uran aikana neuroverkkotutkimusta tehtiin pienessä porukassa hiljaiselolla. 1980-90-luvuilla oli havaittavissa pieni kiinnostuksen kasvu, mutta sekin hiipui pois. Tutkimusta jatkettiin ja kasvatettiin silti sinnikkäästi, ja Ojan ryhmästä väitteli kaikkiaan yli 50 tohtoria. Diplomi-insinöörejäkin valmistui paljon.

”Olin hieman huolissani, saavatko kaikki valmistuneet varmasti töitä. Ja nyt juuri heidän ammattitaidolleen on aivan valtavasti käyttöä”, Oja kertoo.

Frank Rosenblatt -palkinnon perusteissa mainitaan muun muassa Erkki Ojan kehittämä ”Ojan sääntö”, joka on vuodelta 1982. Se perustuu Frank Rosenblattin 1950-luvulla kehittämään malliin, jonka mukaan oppiminen on synapsien, hermoliitosten, vahvistumista.

”Ojan sääntö on käytössä keinotekoisissa neuroverkoissa. Mutta suurin osa viitteistä tuleekin tällä hetkellä aivotutkimuksesta”, sanoo Oja.

Ojan sääntö on ollut vahvasti mukana esimerkiksi Euroopan Unionin rahoittamassa Human Brain Project -tutkimushankkeessa, jossa pyritään rakentamaan malli aivoista. Ojan ryhmässä kehitettiin myös riippumattomien komponenttien analyysi, jonka avulla algoritmia, Ojan sääntöä, parannettiin edelleen.

Tekoälytrendi pioneerin silmin

Nykyiset tekoälyalgoritmit ovat periaatteessa samoja kuin 80-luvulla. Toisaalta laskennallinen tehokkuus ja datan määrä ovat lisääntynyt huimasti. Jokainen ongelma vaatii oman tekoälynsä, esimerkiksi puhetta tunnistava tekoäly ei pysty tunnistamaan kuvia.

Erkki Ojan mielestä tekoälyalgoritmeihin ei pidä luottaa sokeasti, koska niistä uupuu esimerkiksi moraali. Lisäksi päätöksenteon logiikka perustuu siihen dataan, millä tekoäly on opetettu.

”Data voi aiheuttaa vääristymiä. Esimerkiksi lainan myönnön pitäisi perustua tuloihin ja asumistietoihin, mutta ihonväristä saattaakin tulla datan perusteella määräävin tekijä päätöksenteossa”, sanoo Oja.

Digitalisaation ja automaation näkökulmasta tekoälyllä on valtavat mahdollisuudet. Samoin digitaalisissa ihmistieteissä voidaan saada täsmällisempi käsitys, mitä ihmiset haluavat ja miten he ajattelevat. Ojan mukaan on ilmeistä, että tämä luo myös väärinkäyttömahdollisuuksia.

Suomen tekoälykeskus (FCAI) isännöi 18. syyskuuta Erkki Ojan Frank Rosenblatt –luentoa, jonka aiheena on neljäkymmentä vuotta ohjaamatonta koneoppimista. Lue ��ää����ä lisää luennosta, Erkki Ojan tutkimuksesta ja urasta englanniksi.

������ä�پ���ٴDz�: