������

Mitä tutkimuksesi käsittelee? 

’Tutkin väitöskirjassani maahanmuuttajien luomia keskittymiä Helsingissä ja sitä, miten ne voidaan huomioida kaupunkisuunnittelussa ja kaupungin kasvua ohjaavassa politiikassa. Eri puolille kaupunkia on syntynyt vieraisiin kulttuureihin liittyvien palvelujen keskittymiä. Tällaiset palvelut, olivatpa ne sitten maallisia tai hengellisiä, edustavat monikulttuurisuuden tilallistumista ja ovat tärkeä osa kaupunkilaisten arkea. Tutkimukseni taustalla ovat, itsekin maahanmuuttajataustaisena, omat havaintoni käyttämieni palveluiden pohjalta.

Nämä keskittymät ovat usein ’piilossa’ vanhoissa kauppakeskuksissa ja asuinalueiden liikekeskuksissa, joita kutsun ’kaupungin tähteiksi’. Huolimatta ketjuliikkeiden ja näyttävien ostoskeskusten ylivallasta, maahanmuuttajien palvelut ovat nousseet ilmiöksi, joka muuttaa nämä ’tähdealueet’ elinkelpoisiksi kaupunkien solmukohdiksi. Nämä keskittymät ovat maahanmuuttajien keksimä luova ratkaisu, jonka avulla he pyrkivät selviytymään työmarkkinoilla. Ne täyttävät lisäksi maahanmuuttajayhteisöjen taloudellisia ja sosiaalisia tarpeita.

Näiden keskittymien luoma kaupunkitilan muutos antaa monikulttuurisuudelle alueellisen ulottuvuuden – ja samalla haastaa kaupunkisuunnittelun. Koska kyseiset alueet sijaitsevat kaupunginosissa, joissa maahanmuuttajaväestö on suhteellisesti yliedustettuna, niihin kohdistuu usein segregaatiota rajoittavaa politiikkaa, ja niitä uhkaa hävittäminen. Kysyn tutkimuksessani, miten kaupunkisuunnittelussa voidaan ottaa huomioon maahanmuuttajat ja heidän alueelliset tarpeensa. Haluan väitöskirjani avulla lisätä tietoisuutta monikulttuurisesta kaupunkisuunnittelusta.’

Mikä siinä on tärkeää?

’Tutkimukseni tulokset näyttävät, että maahanmuuttajien synnyttämä urbaani muutos on yritteliästä ja innovatiivista sekä looginen seuraus heidän esteistään työmarkkinoille pääsyssä. Maahanmuuttajakeskittymät ovat nostaneet monen asuinalueen elinvoimaisuutta muuttamalla näitä ’tähdealueita’ monikulttuurisuuden ilmentymiksi, jotka tarjoavat myös tulokkaille mahdollisuuden kiinnittyä kaupunkiin.

Tästä huolimatta monikulttuuriset keskittymät ovat Helsingissä uhattuja. Tutkimukseni tulokset osoittavat, ettei kaupunkisuunnittelussa ole onnistuttu ottamaan huomioon monikulttuurisuutta kasvavassa kaupungissa. Kaupunki ajaa segregaation vastaista politiikkaa, ja sen mukaisilla toimenpiteillä samalla rajoittaa monikulttuurisuuden ilmentymiä. Tutkimuksestani käy ilmi, että kyseinen ilmiö näkyy niin perinteisessä suunnittelussa kuin vaihtoehtoisissa suunnittelumenetelmissä, kuten skenaariosuunnittelussa ja kaupunkisuunnittelukilpailuissa. Väitän, että suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun kentältä puuttuu selkeä visio monikulttuurisesta kaupungista. Kaupunkisuunnittelun prosesseissa ei ole onnistuttu huomioimaan maahanmuuttajia osana kaupunkien kehittämistä.

Pidän tärkeänä myös vähentää liioiteltua segregaation pelkoa, sillä se estää kaupunkia näkemästä monikulttuurisuuden ilmenemismuotoja uhan sijaan potentiaalina. Monissa Euroopan kaupungeissa tunnustetaan, että vastaavat maahanmuuttajien palvelukeskittymät luovat työpaikkoja ja houkuttelevat sekä turisteja että useita etnisiä ryhmiä edustavia asiakkaita. Monimuotoisuus nähdään monissa kaupungeissa houkuttelevuutena tai uutena markkinarakona, mutta Helsingissä tätä etua ei ole osattu hyödyntää.’

Mitä siitä voi seurata?

’Keskittymällä yksinomaan segregaatioon ja siihen liittyviin asumistutkimuksiin suomalainen tutkimus luo tiedostamattaan kielteisen käsityksen monikulttuurisuudesta. Tämän seurauksena kunnallisessa suunnittelussa noudatetaan segregaation vastaista hajauttamispolitiikkaa, jolla tavoitellaan tasaista sosioekonomista jakautumista. Kaupungin reagointi monikulttuurisuuden tilallistumiseen on itse asiassa maahanmuuttajien tilallisia valintoja rajoittavaa valvontaa, joka vie heidän oikeutensa kaupunkitilaan.

Kyse on viime kädessä tasa-arvosta, jokaisen kaupunkilaisen yhtäläisestä oikeudesta kaupunkitilaan sekä siitä, voiko suunnittelu olla kulttuurisesti neutraalia.

Väitän vahvasti, että tarvitaan tutkimusta, jossa määritellään, mitä on monikulttuurinen suunnittelu ja lisätään kaupunkipolitiikassa tietoa ja käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajat voidaan nähdä muutenkin kuin vain erottelun vastaisen politiikan kautta. Viestini on, että monikulttuurinen kaupunki ei ole sattuman tulosta vaan pikemmin tietoinen tavoite, jolle suunnittelu voi luoda edellytyksiä tai esteitä.

Väitöskirjani tulokset edistävät osaltaan maahanmuuttajien kotoutumista ja hyvinvointia aluesuunnittelun keinoin sekä lisäävät tietoisuutta maahanmuuttajien keskittymistä, jotka tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia luoda kaupunkitilaan autenttisia ja eksoottisia kohteita ja estää kaupunkien homogenisoituminen. Kaupunkien elvyttämisessä tulee huomioida maahanmuuttajien luomat tilat ja asetettava etusijalle niiden sosiaalinen ja kulttuurinen käyttöarvo. Muuten maahanmuuttajien oikeus kaupunkiin heikkenee edelleen.’

Hossam Hewidyn väitös The hidden city of immigrants in Helsinki's urban leftovers: The homogenization of the city and the lost diversity tarkastettiin Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 12. elokuuta 2022.

Yhteystiedot:

Arkkitehti, lehtori Hossam Hewidy, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, hossam.hewidy@aalto.fi, 0415361119