Maailman muotoilu uudelleen kuuluu jokaiselle
Kun teimme uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon konseptia, pyysimme ihmisiä kertomaan unelmiensa museosta.
Unelmissa kuljettiin yhteisöpuutarhassa, seikkailtiin Kapteeni Nemon sukellusveneellä ja oltiin pienenä ihmisenä suurten kysymysten äärellä.
Erityisesti mieleen jäi kuitenkin tämä.
”Minulle uudesta museosta tulee mieleen kädet.”
Tuo mielikuva kiteyttää hienosti uuden museon perusajatuksen. Helsinkiin rakennetaan tulevaisuuden tekemisen museota, joka kutsuu katsomaan maailmaa suunnittelijan silmin: kaiken voi tehdä toisin, kaiken voi tehdä paremmin. Maailman muotoilu kuuluu jokaiselle ja siihen museokin haluaa yllyttää – kokemaan ja tekemään itse ja yhdessä.
Uuden museon pohjana ovat Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden ainutlaatuiset kokoelmat, tutkimus ja osaaminen, mutta se ei ole vain ajattelun ja muistelun paikka, vaan myös tekemisen ja uuden luomisen.
Mitä se museossa sitten tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että näyttelyn vaatteesta voi tehdä oman ekologisen kopion kotiin vietäväksi. Tai että jos koululaisille halutaan opettaa ympäristösuunnittelua, he saavat museon hienot virtuaalityökalut käyttöönsä. Tai jos yhteiskunnassa ihmetellään, mitä empatialle tapahtuu digitaalisessa ajassa, museossa järjestetään työpaja, jossa ideoidaan, miten tietokonesovelluksia voi suunnitella myötätuntoa tukeviksi.
Maailman onnellisin maa on rakennettu hyvällä muotoilulla, arkkitehtuurilla ja kaupunkisuunnittelulla. Niitä yhdistää arkinen kauneus, materian viisas käyttö ja tiivis yhteys ihmiseen ja luontoon.
”Tarvitsemme uuden näkökulman ihmisen olemassaoloon, eikä se saa perustua aineelliseen omistamiseen”, Kaj Franck totesi 60-luvulla – ja puoli vuosisataa myöhemmin tuo ajatus on ajankohtaisempi kuin koskaan. Miten luodaan hyvä elämä väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen kaltaisten muutosvoiminen puristuksessa?
Uusi museo profiloi Helsinkiä ja Suomea kansainvälisinä uranuurtajina arkkitehtuurin ja muotoilun käyttämisessä hyvinvoinnin lisäämisessä ja ongelmien ratkaisemissa. Upea, kestävän kehityksen periaatteita noudattava rakennus on jo itsessään kannanotto siihen, mitä tulevaisuuden arkkitehtuuri ja muotoilu voivat synnyttää.
Omaleimainen museo, joka nousee paikallisista vahvuuksistamme, on myös houkutteleva vierailukohde, josta voimme olla ylpeitä. Se lisää Helsingin ja Suomen vetoa, tunnettuutta ja elinvoimaa – ja siten taloudellista hyvinvointia. Koukuttavuus syntyy nimenomaan siitä, että museo on oma itsensä. Se voi ottaa oppia parhaista, mutta ei mitoita itseään arkkitehtuuri- ja designmuseoille varattuihin muotteihin. Edelläkävijät eivät tee samaa kuin muut, eikä kävijää tarvitse päästää helpolla.
Tähänkin unelmaan on helppo yhtyä.
” Haluaisin, että uusi museo on kuin avantouinti – se haastaa, mutta kokemukseen jää koukkuun.”
Tuomas Auvinen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani
Tuomas Auvinen oli yksi "Tulevaisuuden tekemisen museo" -konseptin päätekijöistä yhdessä Outi Kuittisen ja Ulla Teräksen kanssa. Kaikkiaan konseptin tekemiseen osallistui yli 250 asiantuntijaa ja kansalaista Suomesta ja maailmalta. Konsepti tehtiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön ja Helsingin kaupungin asettamaa valmisteluhanketta.
Museo sai kesäkuussa 60 miljoonan rahoituksen Suomen hallituksen lisätalousarviosta. Lopullinen päätös museon rakentamisesta tehdään Helsingin kaupungin ja Suomen valtion välisessä yhteistyössä.
Lue lisää hankkeesta osoitteessa
Lue lisää uutisia
Vuosikatselmus loi katsauksen menneeseen vuoteen
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vuosikatselmuksessa tehtiin kattava katsaus kuluneeseen vuoteen ja palkittiin ansioituneita yhteisön jäseniä.
Vuoden alumni Anna Brotkin: ”Tarvitsemme moderneja tarinoita tästä ajasta”
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Vuoden alumniksi 2026 valittu käsikirjoittaja Anna Brotkin uskoo paikallisuuden voimaan ja toivon merkitykseen kriisiaikoina.
Naisten verkostot – symboliikan ja vaikuttavuuden välissä
Naisille on usein haaste, että heille relevantit verkostot ovat epämuodollisia ja miesvaltaisia. Nämä niin sanotut old boys -verkostot voivat jarruttaa naisten urapolkuja ja vahvistaa olemassa olevia eriarvoisuuksia.