������

Valmistuit kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2012. Oliko sinulle itsestään selvää, että halusit jatkaa kauppatieteen tohtoriohjelmassa?

Gradua tehdessäni innostuin tutkimisesta kovasti. Niinpä väitöskirjan tekeminen ja Aaltoon hakeminen tuntui luonnolliselta ja hyvin innostavalta. Lisäksi tuolloin panostin vielä kunnolla urheilu-uraani, ja tiesin, että tohtoriopinnot mahdollistavat muuta työelämää joustavamman ja urheilemiselle suotuisamman elämänrytmin, mikä sekin tuki ohjelmaan hakeutumistani. Hetkeäkään en ole kyllä katunut!

Mikä on mielestäsi parasta Kauppakorkeakoulun tohtoriopinnoissa? Entä olisiko jotain kehitettävää?

Tietysti ihmiset eli Kauppiksen henkilökunta ja muut opiskelijat. Todella inspiroivia, älykkäitä ja määrätietoisia ihmisiä talo täynnä. Lisäksi – enkä osaa sanoa miksi – minusta tuntui, että ihmiset keskimäärin olivat äärimmäisen hyväntahtoisia myös humaanilla tasolla, mikä teki opiskeluista paitsi ammatillisesti niin myös sosiaalisesti hienoa aikaa elämässäni.

Opiskelijan on todella hyvä olla Aallossa, mutta toivoisin opintoihin vieläkin enemmän yritysyhteistyötä. Esimerkiksi tutkimuspapereiden esittäminen akateemiselle yleisölle teoreettisella tasolla ja sen jälkeen korporaatiokontekstiin sovellettuna yritysyhteisölle olisi briljantti käytäntö sekä opiskelijoille, yrityselämän tarpeisiin että uskoakseni myös akatemian tarpeita ajatellen. Toki tätä Aallossa tapahtuukin jo Suomen kauppiksista eniten, mutta kirkkaampi tulokulma ihan opintosuunnitelmaan asti olisi arvokas.

Osallistuitko tohtoriopintojesi aikana seminaareihin ja konferensseihin ulkomailla?

Osallistuin toki, monessa mielenkiintoisessa yliopistossa Tokiosta Cambridgeen ja Roomasta Stanfordiin. Sain niihin aina ongelmitta hyvän rahoituksenkin Aallosta tai säätiöiltä.

Teitkö kursseja ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriopintojesi aikana? Jos kyllä, niin haitko tätä varten rahoitusta?

Tein osan tutkinnostani Stanfordin yliopistossa. Lisäksi yksittäisiä kursseja kävin esimerkiksi Oslossa, Kööpenhaminassa, Manchesterissa, Uppsalassa ja muuallakin. Rahoituksen hakeminen hoitui opintojen edetessä melko rutiinilla, eikä minulla ollut koskaan ongelmia sen saamisessa. Suomessa ja etenkin Aalto-yliopistossa tavoitteellisesti tohtorinhattua tavoitteleva opiskelija saa mielestäni todella hyvin taloudellista tukea, jos sitä vain hakee. Myös yliopiston professoreilta sain aina tarvittavat suositukset ja muulta henkilökunnalta apua hakemusten tekemiseen. Iso kiitos siitä!

Kuinka kauan tohtoriopintosi kestivät?

Tavoitteenani oli valmistua neljän lukuvuoden aikana ja siinä myös onnistuin. Tohtoriopinnot – kuten lähes kaikki tietotyöt myös yrityselämässä – ovat tiimiperusteista projektityötä, jossa itse pääsee toimimaan oman työnsä projektipäällikkönä. Mutta sitoutuneet ja osaavat ihmiset ympärillä lopulta mahdollistavat opintojen sujuvan etenemisen ja Aallossa minulla oli upeat ohjaajat Rebecca Piekkari ja Matti Häyry, sekä aina vahva tuki muultakin henkilökunnalta. Yksin ei kukaan saavuta oikein mitään, yhdessä voi saavuttaa mitä tahansa.

Työllistyitkö heti tohtoriopintojesi jälkeen toivomallasi tavalla?

Mielestäni kaupanalan tohtoreille on alati kasvava kysyntä monilla yhteiskunnan työllistävillä sektoreilla. Tärkeintä ei ole tohtorin status tai tutkinto itsessään, vaan kaikki ne taidot, joita tutkintoa suorittaessa pääsee oppimaan ja joutuu soveltamaan erilaisissa konteksteissa. Näiden taitojen käsitteellistäminen ja esittäminen tulevan työnantajan tarpeisiin sopivalla tavalla on myös arvokas taito oppia, koska lähtökohtaisesti on opiskelijan omalla vastuulla osata tuoda korkeakoulutuksen arvo esille.

Jo ennen valmistumistani olin onnekas, kun minulla oli mielenkiintoisia mahdollisuuksia työllistymiseen sekä akatemiassa, järjestö- että yritysmaailmassa. Tällä kertaa valitsin korporaatiopolun, mutta edelleen vierailen säännöllisesti yliopistoissa luennoimassa ja järjestömaailmassa toimin useissa luottamustehtävissä.