Tutkimus paljastaa kaupunkipuistojen piilevät hiilipäästöt – vähähiilisyyttä voidaan edistää elinkaarilaskennalla
Suomessa vuoden alussa voimaantullut uusi rakentamislaki on tehnyt rakennusten elinkaarilaskennasta pakollista. Mutta vaikka elinkaarilaskenta on rakennusalalla jo hyvin tunnettu ja käytetty työkalu, kaupunkiviheralueiden kuten puistojen elinkaaren ilmastovaikutuksia tunnetaan edelleen hyvin huonosti.
Tutkimus paljastaa, että kaupunkipuistoilla on kyky sitoa hiilidioksidia. Tästä huolimatta puistojen rakentamisessa tarvittavien tuotteiden valmistuksen päästöt voivat olla merkittäviä. Hiilipäästöjen taustalla ovatkin pääosin puistojen suunnittelussa, toteutuksessa ja hankinnoissa tehdyt ratkaisut sekä kaupunkisuunnittelun linjaukset.
Tuoreessa tutkimuksessaan Aalto-yliopiston tutkijat Caroline Moinel, Matti Kuittinen ja Ranja Hautamäki ovat selvittäneet elinkaarilaskennan soveltuvuutta kaupunkiviheralueisiin viiden helsinkiläisen puiston tapaustutkimuksen avulla.
Vähähiilisyyttä voidaan edistää jo suunnitteluvaiheessa
Tutkimus osoittaa, että puistojen hiilipäästöjä voitaisiin pienentää jo suunnitteluvaiheessa monin eri keinoin. Puistojen vähähiilisyyttä edistäisi esimerkiksi hiilivarastojen säilyttäminen kasvillisuudessa ja maaperässä, luonnonelementtien säästäminen uusilla viheralueilla, turpeettomien kasvualustojen käyttäminen sekä paikallisten materiaalien ja rakenteiden uudelleenkäyttö.
Päästöjen hillinnässä keskeistä on lisäksi suunnitella mahdollisimman vähän hoitoa vaativia viheralueita. Perinteisten, runsasta hoitoa vaativien viheralueiden sijaan voitaisiin tutkijoiden mukaan suosia luonnonmukaisempia kasvillisuustyyppejä, jolloin lisätään sekä hiilensidontaa että biodiversiteettiä.
“Kaupunkien viheralueiden rakennetun ympäristön hiilivirroissa vaatii jatkossa kuitenkin vielä syvällisempää tutkimusta”, korostaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Caroline Moinel.
Tutkimus tuo esiin myös tarpeen kehittää uudenlaisia laskentamenetelmiä ja dataa, sillä tiedot viheralueiden elinkaaren eri vaiheista sekä puistojen eri elementeistä vaihtelevat suuresti. Erityisesti lisätutkimusta tarvitaan taimituotannon, rakentamisen, kunnossapidon sekä myös kasvillisuuden, maaperän ja kateaineiden elinkaaren loppuvaiheen päästöistä. Myös leikkitelineistä ja puistokalusteiden päästöistä on vielä vain vähän tietoa.
Tutkijoiden mukaan elinkaarilaskenta kehittyy jatkuvasti tutkimuksen pohjalta. Rakennuksille se on lakisääteistä vuoden 2026 alusta, ja siksi myös kaupunkipuistoille sopivaa menetelmää on ryhdytty kehittämään. Elävän biomassan sisällyttäminen laskentaan edellyttää kuitenkin uutta ajattelutapaa ja metodologisten haasteiden ratkaisemista, tutkijat huomauttavat.
Tutkimus on osa Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaa CO-CARBON-hanketta, joka mittaa ja mallintaa kaupunkiviheralueiden hiilensidontapotentiaalia sekä kehittää hiiliviisaan suunnittelun, toteutuksen ja kunnossapidon käytäntöjä. Lisää hankkeesta täällä: .
Lue lisää uutisia
Tekoäly saa meidät yliarvioimaan kognitiiviset kykymme – tutkimus paljastaa käänteisen ylivertaisuusvinouman
Uusi tutkimus varoittaa luottamasta sokeasti suuriin kielimalleihin loogisessa päättelyssä. Jos ChatGPT-keskustelussa käyttää vain yhden kehotteen, tekoälyn hyödyllisyys jää paljon rajallisemmaksi kuin käyttäjät ehkä ymmärtävät.
Tutkimusaineiston julkaiseminen tutkimusartikkeleiden yhteydessä
Tieteelliset lehdet vaativat enenevässä määrin ns. tutkimusdatan saatavuuslausuntoja (data availability statements). Ne sisältävät tiedot siitä, mitä dataa on saatavilla, mistä se löytyy ja datan mahdolliset käyttöehdot.
Aalto-yliopiston tutkija ratkoi väitöskirjassaan Newtonin ajoista asti kutkuttanutta matematiikkapulmaa
Tutkija löysi sivuamisluvulle (engl. kissing number) kolme uutta alarajaa korkeissa ulottuvuuksissa.