������

Eduskunta saa pian istuntotauolta palatessaan käsiteltäväkseen hallituksen esityksen, joka heijastelee lähivuosina muuttunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Tutkimusta rahoittavaa Suomen Akatemiaa koskevaan lainsäädäntöön esitetään muiden muutosten ohessa kirjausta, jonka mukaan Akatemian “tehtävien hoitaminen ei saa olla ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa”. 

Lakiesityksen taustalla on EU:n tasollakin yhteinen tavoite, että tutkimusaineistoja tai tutkimuksen tuloksia ei käytetä ihmisoikeuksia loukkaavalla tai turvallisuuttamme vaarantavalla tavalla. Tavoite on ymmärrettävä. Muotoilu sen sijaan on epäonnistunut jättäen sen toimeenpanoon liikaa tulkinnanvaraa, mikä voi mahdollistaa väärinkäytöksiä ja tieteen vapauden rajoittamista. Kriittistä palautetta keränneeltä lausuntokierrokselta palatessaan hallituksen esitystä muokattiin entistä jyrkempään muotoon. Ei siis ihme, että tieteen akateemikot, tutkijat ja tiedeyhteisö laajemminkin ovat huolissaan esityksestä.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sen linjat ovat jatkuvassa muutoksessa. Poliitikot ja hallitus vaihtuvat säännöllisesti, ja sitäkin tiheämmin elää maailmanpoliittinen tilanne, johon Suomen poliittiset linjat vastaavat. 

Tutkimuksen tehtävä on tarjota riippumatonta ja kriittistä tietoa. Julkisesti rahoitetun tieteen ja tutkimuksen tulee olla vapaata mahdollistaen myös kriittiset näkökulmat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ilman, että kriittiset näkökulmat tulkitaan kansallisen turvallisuuden vaarantamiseksi. 

Lain perustellut tavoitteet tutkimusturvallisuuden varmistamisesta voitaisiin täyttää myös ilman, että laki muotoillaan näin lavean tulkinnan mahdollistaen. Euroopan unionin neuvosto on toukokuussa antanut tutkimuksen turvallisuuden parantamista koskevan suosituksen, jossa on esitetty toimenpiteitä tutkimuksen turvallisuuden parantamiseksi ilman viittauksia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Suomen Akatemialle laissa asetettavat velvoitteet voitaisiin kirjoittaa suosituksen mukaisesti. 

Selvää on, että Suomen Akatemia tarvitsee uudessa tilanteessa tukea ja resursseja velvoitteidensa hoitamiseksi. Tutkimusturvallisuutta koskevaa vastuunjakoa tulee myös selkeyttää Akatemian, hakijan, sekä hakijan taustaorganisaation välillä, jotta tutkimusturvallisuuteen liittyviä riskejä voidaan arvioida ja hallita paremmin. 

Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto toivovat valiokuntakäsittelyltä uudelleenarviota pykälän muotoilusta. 

Anne Portaankorva 
Tutkimuksesta vastaava vararehtori 
Helsingin yliopisto 

Jyri Hämäläinen 
Tutkimuksesta vastaava vararehtori 
Aalto-yliopisto