������

Minun tarinani

Olen ensi syksynä ollut viisi vuotta töissä Aalto-yliopiston viestinnässä. Saatuani alumneille osoitetun lahjoitusviestin mietin aika perinpohjaisesti, miksi tekisin lahjoituksen. Annanhan yliopistolle jo nyt työ- ja välillä vapaa-aikaanikin.

Opiskelin Kauppiksessa 1985-91, tapahtumarikkaana aikana, jota vieläkin muistelen suurella lämmöllä. Toiseksi parasta antia opiskeluaikana olivatkin elämykset nuorelle miehelle: kuoromatkat Aasiaan, Eurooppaan ja Amerikkaan, opiskelijatapahtumien järjestäminen ja niihin osallistuminen, oleminen osa pitkiä perinteitä ennenkokemattomissa ympäristöissä.

Mutta parasta oli yhteisö, johon pääsin: iloinen, kannustava, loppuelämän kantava suuri ihmisjoukko, jonka ydintä on uteliaisuus uuteen ja pyrkimys parempaan. Se on antanut ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien minulle suuren henkisen pääoman. Elämä ei aina ole ollut nousujohteista, sellainen ei olisikaan rikasta elämää. Mutta henkinen pääoma eli tiedot ja selviytymisen taidot ovat vieneet eteenpäin uuteen kasvuun. Sitä toivon antavani myös seuraaville sukupolville.

Kauppis on nykyisin osa Aalto-yliopistoa. Kauppakorkeakoulu tuo tekniikan, taiteen ja suunnittelun sekä talouden kolmijalkaan osaamisen, joka tuo yhteiskunnan ulottuville jatkuvan ja kestävän kehityksen. Mielestäni talouden tehtävä onkin mahdollistaa kestävä tulevaisuus. Tälle tehtävälle halusin ojentaa pienen lahjani toivottaen sydämellisesti onnea ja menestystä 110-vuotiaalle.

Tatu Pohjola

Seremoniamestari, Aalto-yliopisto