������

Kerro vähän itsestäsi ja siitä, miten päätit ryhtyä mentoriksi Aalto-yliopiston mentorointiohjelmaan?

Olen Eduardo Hernández Villalobos. Työskentelen interaction design associate managerina Accenture Song Helsingissä, ja olen Aallon Collaborative and Industrial Design -ohjelman alumni.

Huomasin, että Aalto-yliopisto etsi viime syksynä mentoreita Aallon mentorointiohjelmaan ja ajattelin, että ohjelma olisi loistava tilaisuus antaa takaisin paikalliselle designyhteisölle ja Aallolle.

Mikä oli parasta Aallon mentorointiohjelmassa?

Oli todella virkistävää nähdä, millaisiin haasteisiin pian valmistuvat opiskelijat törmäävät navigoidessaan uraansa ja pohtiessaan, minne suuntaan lähteä. Erityisesti muotoilualan dynaamisen siirtymävaiheen aikana, kun asiat tuntuvat muuttuvan joka päivä.

Miten mentorina toimiminen on rikastuttanut henkilökohtaista tai ammatillista kehitystäsi?

Opin paljon tästä kokemuksesta, luultavasti yhtä paljon kuin pystyin jakamaan omaa näkökulmaani. Yritin olla enemmänkin kuuntelija ja tukija, ja se oli todella virkistävää verrattuna päivittäiseen työhöni!

Olisin toivonut saavani itse tällaisen mentorointikokemuksen urani alkuvaiheessa, ja olen nyt iloinen, että saan olla mukana mentorina. Pystyin oppimaan nuorten suunnittelijoiden kohtaamista haasteista, tukemaan heitä ja heidän kasvuaan. Samalla pystyin reflektoimaan, kuinka itse navigoin omaa urapolkuani.

Millaisia asioita keskustelitte opiskelijan kanssa?

Keskustelimme päivittäisistä designhaasteista, uran muotoilusta omien henkilökohtaisten mielenkiinnon kohteiden mukaan, hankalan työmarkkinan navigoinnnista, luovan äänen ja uran fokuksen löytämistä. Puhuimme myös siitä, kuinka käsitellä epävarmuutta ja saada enemmän selkeyttä päätöksentekoon.

Yritin pysyä mahdollisimman neutraalina ja olla ohjaamatta opiskelijaa mihinkään suuntaan. Kysyin lähinnä kysymyksiä, jotka auttoivat mentoroitavaa selkeyttämään asioita. Yritin kuunnella aktiivisesti ja jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja oppeja siitä, mitä olen itse toiminut samankaltaisia tilanteita kohdatessani.

Mikä on ollut suurin haaste mentoroinnissa, ja miten olet ratkaissut sen?

Ehdottomasti jännite henkilökohtaisten mielenkiinnon kohteiden ja pragmaattisten urapäätösten välillä. Kamppailen sen kanssa edelleen omassa ammatillisessa elämässäni, mutta yritin — jälleen — vain kuunnella ja helpottaa mentoroitavan matkaa, jotta hän voi selvittää omat ajatuksensa. On vaikea antaa neuvoja jostain, mikä on itsellekin hankalaa, mutta oli todella kiinnostavaa kuulla, että muutkin designerit kamppailevat tämän kanssa ja nähdä, miten he navigoivat tuota jännitettä.

Miten tuit mentoroitavaasi hänen tavoitteidensa saavuttamisessa?

Se oli melko helppoa, pääasiassa siksi, että mentoroitavani oli niin lahjakas suunnittelija! Mutta, kuten mentorointiohjelmassa suositeltiin, asetimme muutamia tavoitteita mentoroinnin alussa ja seurasimme jatkuvasti niiden edistymistä. Suurin osa ajasta keskittyi siihen, miten tuen mentoroitavaa pääsemään lähemmäs tavoitteita pienin askelin.

Millaisia oivalluksia mentoroitava tai mentorointi on sinulle antanut?

Kaikki suunnittelijat kamppailevat epävarmuuden kanssa, ja meillä on taipumus kiinnittyä työhömme ja luovaan tuotokseemme, joten hylkäys voi joskus tuntua hyvin henkilökohtaiselta. Sain muistutuksen, kuinka tärkeää on irrottaa oma henkilö ja arvo työstä, ja että on todella merkityksellistä ymmärtää, että olemme muutakin. Kun otamme osan tästä paineesta pois, asiat sujuvat helpommin. Mutta se ei ole helppoa! Se vaatii harjoittelua ja meidän täytyy jatkuvasti muistuttaa itseämme siitä.

Sain myös ihanan muistutuksen siitä, kuinka lahjakkaita ja mukavia ihmiset ovat Aallossa. Tuntuu hienolta olla osa niin avointa, monimuotoista ja lahjakkaiden tekijöiden yhteisöä. Toivon, että Aallon taiteiden ja suunnittelun opetus keskittyy jatkossakin asioihin, jotka tekevät siitä huippuluokan oppilaitoksen: kriittisen ajattelun priorisointi, avoimuus uusille ideoille ja tilan tekeminen erilaisten ihmisten kokoontumiselle. Jos tätä ei unohdeta ja korvata koulutuksella, joka vain valmentaa työntekijöitä, on paljon, mistä olla toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Millainen oli tyypillinen mentorointitapaamisen kulku?

Yritimme tavata mukavassa ympäristössä, kuten kahvilassa tai Oodin kirjastossa. Keskustelimme yleensä hieman alussa siitä, miten meillä on mennyt viime kerrasta kun näimme. Tämän jälkeen keskityimme siihen, miten mentoroitava etenee kohti alussa asettamiamme tavoitteita, miten jatkaa eteenpäin tai selvittää epävarmuuksia ja tehdä päätöksiä.

Yritin aina pitää keskustelut kevyenä ja hauskana vertaisten kesken tapahtuvana jutteluna. En halunnut keskustelujen tuntuvan liian akateemisilta tai business-henkisiltä, vaan halusin keskittyä henkilöön ja heidän uraansa.

Oliko eroa henkilökohtaisten ja etätapaamisten välillä?

Henkilökohtaiset tapaamiset olivat paljon parempia, videopuheluista tuntuu puuttuvan jotain henkilökohtaista. On todella mukavaa tavata ihmisiä kasvotusten, vaikka se vaatiikin enemmän molemmilta osapuolilta.

Miksi suosittelisit mentorointiohjelmaa muille?

Koska voit auttaa muita navigoimaan heidän luovaa kasvuaan ja uraansa. Samalla luot yhteisöä ja merkityksellistä vuorovaikutusta muiden suunnittelijoiden kanssa, ja se itsessään on jo hieno oppimiskokemus. Luulen, että hyödyin ohjelmasta yhtä paljon kuin mentoroitavani. On todella virkistävää käydä keskustelua nuorempien — ja äärimmäisen lahjakkaiden — designerien kanssa. Tämä kannattaa kokea!

Mitä neuvoja antaisit tuleville mentoreille?

Ole kärsivällinen ja mieti, millaista tukea olisit itse halunnut saada urasi alkuvaiheessa, ja mitä neuvoja tai kysymyksiä olisit itse esittänyt. Minusta tuntuu, että joissain tilanteissa minun ei edes tarvinnut tehdä paljoakaan. Pääasiassa kuuntelin aktiivisesti ja esitin kysymyksiä opiskelijalle. Ihmiset todella arvostavat kuulluksi ja tuetuksi tulemista.

Voit ilmoittautua Aalto-yliopiston mentorointiohjelmaan jälleen marraskuussa. Lue lisää