Millaisia ikkunoita Nokia-arkisto avaa?
”Espoon Keilaniemen pääkonttorin tiloja oltiin tyhjentämässä, ja Microsoft halusi päästä kaikesta eroon”, sanoo Anna Valtonen, Nokia Design Archive -hankkeen johtava tutkija ja Tukholman Konstfack-korkeakoulun rehtori.
Vuosi oli 2016, ja Microsoft oli pari vuotta aiemmin ostanut Nokian puhelinliiketoiminnan. Valtonen työskenteli tuolloin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaanina Aallossa ja sai yllättäen puhelun entiseltä Nokia-kollegaltaan. Aikaa oli 24 tuntia. Muuten puhelinliiketoiminnan designosaston arkisto – jota Valtonen oli ollut aikoinaan käynnistämässä työskennellessään Nokialla – menisi kaiken muun tavaran mukana ties minne, roskalavalle.
Ennen kuin pakettiauton saattoi käynnistää, piti soittaa juristeille ja selvittää sekä Aalto-yliopiston että Microsoftin päässä, ettei ongelmia arkiston siirtämiselle ollut.
Puhelut ja meilit sinkoilivat Espoon ja Seattlen välillä. Kun vihreää valoa oli tullut joka suunnalta, pakettiauton saattoi suunnata kohti Keilaniemeä Otaniemen naapuriin.
Järjestystä kaaoksen keskelle
Lähes kymmenen vuotta myöhemmin tutkijatohtori Kaisu Savola osoittelee siististi järjestettyjä mappeja Aalto-yliopiston kellarissa Otaniemessä.
”Arkisto näytti siltä kuin muotoilijoiden pöydät olisi vain pyyhkäisty laatikoihin. Kaikki oli sekaisin, laatikoita hirveä määrä”, Savola kertoo.
Arkistolaatikot olivat koskemattomia, sellaisia kuin ne olivat olleet Valtosen hakiessa ne muutamaa vuotta aiemmin. Seassa oli papereita, muistitikkuja, esineitä, valokuvia, piirroksia. Laatikkokaupalla kaikenlaista, josta ei päälle päin pystynyt arvioimaan, mikä on olennaista ja mikä ei.
Alkoi valtava monen vuoden työ, johon ydintyöryhmä sai Suomen Akatemialta ja KAUTE-säätiöltä apurahan. Projektiin osallistui asiantuntijoita eri aloilta, ja osana tutkimusta alettiin rakentaa arkistoa: aineisto piti ensin järjestää, jotta sitä voitiin alkaa tutkia.
Savola työskenteli arkiston järjestämisen ja luetteloinnin parissa arkistoharjoittelijan kanssa. He ryhmittelivät materiaalia teemoittain ja kehittivät tapoja, joilla sekava aineisto saatiin loogiseen järjestykseen.
Syyskuussa 2022 tiimiin liittyi myös muotoilija, väitöskirjatutkija Michel Nader, jonka tehtäväksi tuli luoda aineiston pohjalta digitaalinen arkisto, joka olisi avoin kaikille.
Tutkimusprojekti vei neljä vuotta, ja arkiston rakentamisen osuus siitä kaksi ja puoli vuotta.
Lopullisessa arkistossa on noin 25 000 esinettä ja yhden terabitin verran tiedostoja.
Materiaalia myös ihmistieteilijöille
Tutkimusryhmä sopi heti alkuun, että digitaalisesta arkistosta tulisi kuratoitu versio fyysisestä arkistosta, se helpottaisi materiaalin saatavuutta. He valitsivat yhdessä tallennettaviksi 700 erilaista elementtiä ja loivat konseptin, jolla ne järjestettiin eri teemoihin.
Järjestetty aineisto muodostaa maailman mittakaavassakin ainutlaatuisen kurkistuksen teknologiayrityksen kulissien taakse, ja samalla nykyisyyden taakse: Nokia on vaikuttanut siihen, millaisen teknologisen todellisuuden ja estetiikan ympäröiminä elämme tälläkin hetkellä.
Materiaali voi kiinnostaa muotoilijoiden ja historioitsijoiden lisäksi yritysjohtajia tai markkinoijia, sosiologeja, sukupuolen tutkijoita, psykologeja, muodin tutkijoita – eri alojen ihmistieteilijöitä.
Koska aineistoa voi lähestyä niin monesta suunnasta, pyysimme Savolaa ja Naderia listaamaan muutaman heitä erityisesti kiinnostaneen näkökulman – niissä kaikissa olisi aihetta jatkotutkimukseen.
1. Teknologian takana on aina ihminen
Alusta saakka Kaisu Savolaa kiehtoi aineisto, jossa ihminen on selvästi läsnä: erilaiset käsin tehdyt luonnokset ja mallit.
Savolaa yllätti se, millainen määrä teknologiaan ja sen kehittämiseen liittyy erilaisia prototyyppejä, materiaalinäytteitä, joista pitää valita. Se unohtuu helposti, kun puhutaan tekoälystä ja pilvipalveluista, teknologian immateriaalisesta puolesta. Mutta ei materiaalinen puoli ole kadonnut mihinkään.
Fyysisiä esineitä ei tietenkään saa talteen digitaaliseen arkistoon. Jos niitä haluaa päästä näkemään läheltä, on mentävä Otaniemeen. Mutta digitaalisesta arkistosta löytyy valokuvia esineistä ja lisäksi jotain sellaista, mitä fyysisestä arkistosta ei löydy. Senkin keskiössä on ihminen.
Michel Nader halusi nimittäin ottaa yhteyttä mahdollisimman moneen Nokialla työskennelleeseen suunnittelijaan. Hän onnistui jäljittämään heistä noin 500, ja otti yhteyttä noin 200:een ja teki monista pieniä haastatteluita ja videoita. Ne kaikki löytyvät digitaalisesta arkistosta, samoin kuin cv:t. Mukana on myös suunnittelijoiden tekemää taidetta ja valokuvia vaikkapa tiimien virkistysmatkasta Lappiin.
Naderin mukaan muillakin teknologiayrityksillä, kuten Philipsillä ja Microsoftilla, on designarkistoja, mutta ne eivät sisällä yrityksen kannalta luottamuksellista materiaalia, jota Nokia-arkistosta puolestaan löytyy.
Vastaavanlaista ja -suuruista kvalitatiivista aineistoa ei tule aivan heti vastaan.
”On todella cool, että juuri Suomesta löytyy näin valtava laadullinen aineisto”, Anna Valtonen sanoo, ”voisiko vastaavanlaisia olla täällä muitakin?”
Valtosen mukaan nykyään puhutaan paljon määrällisestä datasta, mutta Nokia-arkiston kaltaisesta laajasta laadullisesta aineistosta voi ymmärtää syvemmin, miten eri asiat liittyivät toisiinsa.
”Materiaali on kiinnostava nyt, mutta yhtä lailla 50 vuoden päästä, kun haluaa läpileikkauksen, millainen maailma oli aiemmin”, Valtonen sanoo.
Materiaalin kautta pystyy myös peilaamaan nykyhetkeä.
”Nokia-aikoina maailma oli suurten teknologisten mullistusten keskellä, ja olemme tekoälyn myötä taas sellaisten keskellä. Aineistosta näkee, miten edellisen kerran muutoksiin reagoitiin, ja miten niitä ratkaistiin.”
2. Bisneksen ytimessä oli ajatus käyttäjästä
Käyttäjälähtöinen ajattelu oli iso osa Nokian tarinaa, Kaisu Savola sanoo. Käyttäjien tarpeita tutkittiin ja visioitiin jatkuvasti, ja tuotekehitys reagoi uusiin signaaleihin nopeasti.
”Matkapuhelimet oli 1990-luvun alussa selkeästi suunnattu bisnesmiehille ja autoilijoille. Puhelimet olivat isoja ja kömpelöitä, sävyiltään neutraalien tummia. Sitten Nokia popularisoi värikkäät puhelimet ja helposti vaihdettavat värikkäät kuoret. Puhelimesta tuli asuste, kohderyhmä oli selkeästi muu kuin bisnesmiehet”, Savola sanoo.
Värikkäiden puhelimien rinnalla myytiin kuitenkin myös harmaita ja laatikkomaisia. Laaja mallisto oli osa Nokiaa – jokaiselle jotakin. Käyttäjätutkimukseen liittyvissä arkistomateriaaleissa on kuitenkin todella stereotyyppistä kuvastoa esimerkiksi sukupuolirooleihin liittyen. Markkinointiajattelu ja käyttäjäajattelu sekoittuvat yllättävillä tavoilla.
”1990-luvulta eteenpäin voi nähdä, miten yrityksessä on ajateltu ihmisten käyttävän puhelimia muuhunkin kuin puheluihin ja tekstiviesteihin, esimerkiksi peleihin, kuntoiluun, itsensä mittaamiseen. Nokialla oltiin kiinnostuneita kuluttajista ja erilaisia kohderyhmiä tutkittiin jatkuvasti.”
Savolaa kiinnosti myös se, että muoti on läpileikkaava teema arkistomateriaalissa. Teknologia on nähty osana henkilökohtaista ilmaisua: yritys on tietoisesti lähestynyt muotimaailmaa, omaksunut sieltä ajattelumalleja ja tehnyt yhteistyötä isojen muotitalojen kanssa.
3. Designia käytettiin moneen
Nokian arkisto auttaa muotoilijoita monin tavoin pohtimaan omaa asemaansa ja työtään: mihin kaikkeen muotoilijan koulutusta ja toisaalta muotoilun tuntemusta voi käyttää.
Nokialla muotoilijan työ nähtiin laajasti. Tuotekehityksen lisäksi muotoilijat tekivät luovaa konseptointia, villiäkin visiointia.
Tuotekehitystä vietiin pitkälle pelkän visioinnin varassa, tulevaisuuden muutoksiin etupainotteisesti uskoen. Kaikesta tästä löytyy arkistosta paljon esimerkkejä.
”Muotoilulla on herätetty keskustelua ja luotu tulevaisuuden kuvia. Englanniksi tästä käytetään termiä discursive design”, Savola sanoo.
Esimerkiksi 3G-visioinnit ovat osuneet täysin kohdilleen, Savola sanoo ja näyttää videon vuodelta 1999, jossa kaksi kollegaa soittaa videopuhelua. Toinen on Lontoossa, toinen Shanghaissa, ja he keskustelevat videon välityksellä siitä, mikä rapu kannattaa valita syötäväksi. Tuolloin vastaavanlainen tekniikka oli vielä utopistista – nyt se on osa arkeamme.
Jotkin visioinnit ovat menneet hutiin:
”Hulluimpia visiointeja ovat olleet nanomateriaalijutut. Äärimmäisen pienistä hiukkasista valmistetut materiaalit ovat olleet pinnalla vuosina 2007 ja 2008. On ajateltu, että nanomateriaaleissa on tulevaisuus, ja että itsestään muokkautuva materiaali olisi päivittäisessä käytössä.”
4. Tallennettu tieto on aukkoista
Arkiston järjestäminen auttoi Kaisu Savolaa konkreettisesti hahmottamaan historiallisen tiedon tallentumisen logiikan. Sen, että lopulta on sattumanvaraista, mitä menneisyydestä jää talteen. Tiedon tuottaminen perustuu materiaaliin, joka on luonteeltaan aukkoista ja puutteellista.
”Tärkeintä on kysyä, mitä aiemmin tapahtunut tarkoittaa nykyajassa. Vaikka rajallisten aineistojen perusteella tehdään isoja päätelmiä, niitä on tärkeää tehdä pysyen avoimena lähteiden rajallisuudesta.”
Tutkijat toivovat, että mahdollisimman moni tarttuisi samaan materiaaliin, tutkisi sitä eri lähtökohdista ja kysymyksistä käsin, ja tekisi sitä kautta erilaisia päätelmiä.
”Lähellä olevan ilmiön tutkiminen on historioitsijalle haastavaa, koska digitaalista aineistoa on niin paljon. Miten pystyt rajaamaan, mikä on olennaista ja mikä ei?”
Nokian designarkisto on tässäkin hyvä: se on yksi selkeä rajattu kokonaisuus. Erityistä on myös se, ettei arkiston sisältöä ole sensuroitu. Se tarjoaa poikkeuksellisen kurkistuksen ison muotoiluyrityksen toimintalogiikkaan.
Materiaalin kautta pääsee näkemään, miten Nokian menestys rakennettiin – ja myös sen, millaiset seikat saattoivat vaikuttaa siihen, miten asiat kääntyivät. Aineisto paljastaa kaunistelematta suuren designyrityksen parhaat ja heikot puolet.
Teksti: Anna-Kaari Hakkarainen
Kuvat: Nokia Design Archive
Artikkeli on julkaistu (issuu.com) toukokuussa 2025.
Matkapuhelimet mullistivat maailmaa
Nokian toiminta alkoi 1800-luvulla paperiteollisuudesta ja laajentui vuosikymmenten mittaan monialayhtiöksi. Yritys valmisti muun muassa autonrenkaita, kumisaappaita ja sähkökaapeleita, kunnes alkoi 1980-luvulla keskittyä elektroniikkaan ja tietoliikenteeseen.
1990-luvulla yhtiö nousi maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ja sen puhelimet, kuten ikoninen Nokia 3310, saavuttivat suurta suosiota.
Yhtiön vaikutus Suomen talouteen oli merkittävä: globaali menestys toi vientituloja ja loi tuhansia työpaikkoja. Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli korkeimmillaan lähes neljä prosenttia.
Vuonna 2014 Nokia myi matkapuhelinliiketoimintansa Microsoftille ja on sen jälkeen keskittynyt verkkoinfrastruktuuriin ja teknologiakehitykseen.
Nokia Design Archive
Nokian muoloiluarkisto on täynnä ennennäkemätöntä materiaalia huimista konsepteista ikonisiin puhelimalleihin ja pöytälaatikkoideoihin.
Lue lisää uutisia
Olli Variksen työryhmälle merkittävä rahoitus Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä
Rahoituksen saanut InnoWAT-hanke vahvistaa vesialan opetusta.
Erasmus+ henkilöstökoulutuksessa pureuduttiin kansainvälisiin yhteisopintoihin ja vaihto-opiskelijan polkuun
Kaksikymmentäviisi osallistujaa eri puolilta Eurooppaa kokoontui kesäkuussa Aalto-yliopistoon Erasmus+ Staff Training Week -tapahtumaan, joka keskittyi kansainvälisiin yhteisopintojaksoihin ja opiskelijaliikkuvuuteen.
Aalto-yliopisto jälleen Suomen ykkönen QS:n yliopistovertailussa
Maailman yliopistoista Aalto oli sijalla 114.