������

Viime syksynä myönnetty Nobel-palkinto pisti Hiroshi Amanon kalenterin hetkessä sekaisin. Satoja luentokutsuja ja haastattelupyyntöjä, tuhansia lentokilometrejä ja kymmeniä juhlallisuuksia – jääkö tutkimukselle aikaa enää laisinkaan?

”Olen ratkaissut haasteen antamalla tutkimusryhmäni opiskelijoille vapautta”, hyväntuulinen Amano vastasi täpötäydelle salilliselle Aalto-yliopiston opiskelijoita, henkilökuntaa ja vierailijoita, jotka olivat kerääntyneet kuulemaan tarinaa valaistuksen mullistaneiden ledien synnystä.

”Tein itsekin läpimurtoni hyvin itsenäisesti, ilman professorin valvontaa. Minulla oli tunne siitä, että sinisten ledien avulla voisin muuttaa maailmaa, mutta enpä tiennyt, millaisen haasteen edessä olin”, hän muisteli.

Amanon rooli oli erityisen merkittävä sinisessä ledissä käytettävän puolijohdemateriaalin, galliumnitridin, valmistusmenetelmien kehittämisessä 1980-luvulla. Nyt ledejä alkaa olla jo kaikkialla, eikä ihme: hehkulamppuun ja loisteputkeen verrattuna led on ylivoimainen sekä kestossa että energiatehokkuudessa.

Onko maailman arvostetuimman tiedepalkinnon voittaneella tutkijalla vielä unelmia?

”Maailmassa on suuria haasteita, jotka liittyvät ympäristöön, ruokaan ja energiaan. Meillä on yhä paljon tehtävää viimeisen parissa; valaistuksen tehokkuutta pitää vielä pystyä parantamaan. Toivon, että nuoret ovat niin kunnianhimoisia, että keksivät vielä ledejäkin parempia valonlähteitä"; hän vetosi.

Amanon kanssa yhteistyötä tekevä Aalto-yliopiston professori Filip Tuomisto iloitsi siitä, että tuore nobelisti saatiin luennoimaan  - juuri sopivasti kansainvälisenä valon vuonna. Amanon oikealla puolella Aalto-yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen.

Kuvat Mikko Raskinen