������

Aalto-yliopiston tilastotieteen professori Pauliina Ilmonen astuu kesäkuun alussa Perustieteiden korkeakoulun dekaanin saappaisiin. Ja juuri perusasioita hän haluaa painottaa myös matematiikan opiskelussa.

“Matematiikassa puhutaan liikaa pitkästä ja lyhyestä vaihtoehdosta, mutta niiden sijasta pitäisi keskittää huomio siihen, että perusasiat voivat olla hukassa. Ei pianonsoittoakaan pysty ilmiöoppimaan. Se vaatii toistoa ja harjoittelua.” 

Oivaltaminen tapahtuu vasta rutiinien jälkeen. Esimerkiksi kertotaulun ulkoa opetteleminen helpottaa elämää. Ja asioiden teknisen opettelemisen jälkeen ne oppii kyllä myös ymmärtämään.

Lukiossa opetellaan paljon matemaattisten ohjelmien käyttöä, joka on Ilmosen mukaan pois perusasioista. Ongelmat alkavat jo peruskoulun puolella, jos tausta jää heppoiseksi. Tällöin opiskelijat oppivat turvautumaan erilaisiin ohjelmiin. Jopa yliopistoon tulevilta opiskelijoilta saattaa uupua murtoluvuilla laskemisen taito.

“Peruskoulussa matematiikan opiskelu vaatii ennen kaikkea takapuolta. Treenataan ja treenataan, koska ei ole mahdollista hypätä suoraan vaikeampiin asioihin.”

Ei kannatusta tasoryhmille, vaan harrastuneisuudelle

Keskustelussa on ollut myös tasoryhmien palauttaminen. Mitä Ilmonen ajattelee tästä?

“Tasoryhmille tai eriyttämiselle ei ole tarvetta. Lasten kuuluu saada leikkiä ja saada onnistumisen kokemuksia.”

Eriyttäminen voi lisätä painetta siihen,  että pitäisi jo nuorena tietää, mihin aikoo. Ilmosen mukaan eriyttämistä voi sen sijaan toteuttaa lisätehtävillä, lumatoiminnalla ja muulla harrastuneisuudella.

“Tasoryhmät voivat lisätä taustasta johtuvaa eriytymistä. Akateemisen koulutuksen saaneet vanhemmat opastavat lapsiaan matematiikassa korkeamman tason kursseille.”

Matematiikan painoarvo näkyy jatkossakin

Ilmosen mukaan matematiikan painotus näkyy nyt pääsykoevalinnasta tapahtuvista muutoksista huolimatta jatkossakin vahvasti yliopistohaussa. Matematiikka liittyy vahvasti myös tiedon prosessointiin, ja se ennustaa äidinkielen rinnalla yliopistomenestystä useilla aloilla.

“Matematiikka opettaa sinnikkyyttä. Se kehittää loogista ajattelua ja antaa hyvää kuvaa opiskeluvalmiuksista.”

Ilmonen luettelee perusasioiden osaamislistaan peruslaskutoimitukset, lukujoukot, murtoluvut ja desimaaliluvut, osuuksien hahmottamisen ja prosenttilaskut, funktion käsitteen sekä ainakin polynomifunktioiden derivaatat. 

“Nämä antavat jo hyvät valmiudet yliopisto-opintoihin. On tärkeää myös laskea kynällä ja paperilla, jotta pystyy hahmottamaan, mitä välissä tapahtuu.”

Virossa käytetäänkin edelleen kynää ja paperia matematiikan opiskelussa. Virosta käytiin vierailuilla Suomessa, kun Suomi oli Pisa-tulosten kärkimaa, ja he sovelsivat täällä oppimaansa. Suomessa taas opettamisen tapaa muutettiin, ja tulokset alkoivat tippua.

“Voihan tästä vetää johtopäätöksiä.”

Tekoäly voi olla tosi hyvä kaveri, tai sitten ei

Ilmosen mukaan keskustelussa unohtuu usein, että lasten ja nuorten tietotekniset taidot ovat erittäin hyvät. Myös tekoälystä pitäisi puhua ja opettaa sen käyttöä vastuullisesti. Tämän lisäksi maailmassa tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat kehittää näitä työkaluja, eivätkä vain käytä niitä.

“Jos asiat osaa, tekoäly on tosi hyvä kaveri. Mutta osalla nuorista on hieman vääristynyt käsitys siitä, mitä tekoäly osaa. Jos ajatteleminen ulkoistetaan tekoälylle, hukataan ongelmanratkaisukyky ja oma ajattelu. Oppiminen jää pintapuoliseksi.”

Ilmosen mukaan matemaattinen ajattelu kehittyy erityisesti silloin, kun ei onnistu ratkaisemaan ongelmaa yrityksestä huolimatta. Aivot kehittyvät vaikeiden tehtävien pohtimisesta. 

“Itseään pitäisi onnitella lopputuloksesta huolimatta.”

Lue myös Pauliina Ilmosen haastattelu .