������

Mitä tutkimuksesi käsittelee?

”Tutkin työikäisten yksinasujien asuintilatarpeita ja -toiveita pääkaupunkiseudulla. Aihettani on tutkittu verrattain vähän suhteessa yksinasumisen yleistymiseen. Erityisenä epäkohtana olen tunnistanut asuintilojen suunnittelun kannalta merkityksellisen tiedon puutteen eli asukkaiden tarpeita ja toiveita ei ole riittävästi kartoitettu. Ilman tätä tietoa on vaarana, että kohderyhmän asumista tulkitaan stereotyyppisten ja vanhentuneiden mielikuvien valossa. Tutkimusasetelmani korostaa siis asukastiedon merkitystä, joka on myös asuntosuunnittelun ytimessä.

Käsittelen tutkimuksessani myös ahtauden kokemusta, jota ei ole aiemmin tutkittu yksinasujien näkökulmasta. Tämä johtunee osin siitä, että yleisesti asuntokunnan katsotaan asuvan ahtaasti, kun asukkaita on enemmän kuin yksi per huone – yksinasujat ovat siis eräänlaisia väliinputoajia.

Tutkimukseni tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää asuntosuunnittelussa ja sitä koskevassa päätöksenteossa. Perinteisten menetelmien kuten haastattelujen ja kyselyjen lisäksi esittelen tutkimuksessani suunnittelupelin, jonka avulla tutkitaan yksityisen asuintilan ja eri tavoin jaettujen tilojen välistä yhteyttä.”

Mikä siinä on tärkeää?

”Yksi keskeisistä väittämistäni on, että yhden hengen asuntokunnan koko on heikko asuntilatarpeiden selittäjä. Ahtauden kokemusta koskevassa kyselytutkimuksessa nousi esiin etenkin yhden hengen asuntokuntien muita suurempi tilantarve. Se liittyy suoraan asukkaiden hyvinvointiin, jonka tulisi olla asumista käsittelevän päätöksenteon ytimessä.

Erityisesti uudessa asuntotuotannossa tyypillinen ratkaisu yksiö avokeittiöllä on harvoin vastaus työikäisen yksinasujan asuintilatarpeeseen. Kun keskitytään yksiössä asuviin haastateltaviin, voidaan todeta, että heidän asuintilatarpeensa sijaitsevat useimmiten puuttuvassa huoneessa, tai erillisessä keittiössä. Huomionarvoista on myös, että ahtauden kokemus liittyy juuri tähän asuntotyyppiin.

Tulosten perusteella esitän, että yksiö erilliskeittiöllä olisi syytä palauttaa asuntotuotantoon. Tätä asuntotyyppiähän rakennettiin viime vuosisadan alkupuolella Helsinkiin. Kohderyhmä oli toki tuolloin toinen. Tulokseni käsittelevät myös vakiintunutta asuntotyyppijakaumaa, joka osoittautui liian abstraktiksi ja geneeriseksi. Sisällyttämällä tarkasteluihin esimerkiksi keittiötyyppi, saadaan suunnittelun ja sitä koskevan päätöksenteon kannalta ilmaisuvoimaisempaa tietoa.

Keittiötoiveiden ja suurempien asuntojen kautta avautuu myös näkymiä yksinasumisen sosiaaliseen ulottuvuuteen: myös yksinasujilla koti on erilaisten kohtaamisten paikka. Toisaalta heillä on tarvetta yksityisyyteen, joka ruokkii yksinasumisen yleistymistä. Nämä ovat huomioitavia piirteitä suunniteltaessa esimerkiksi jaettuihin tiloihin perustuvia asumismalleja. Tekemällä ero yhteisöllisyyden ja tilan jakamisen välille voidaan päästä kiinni jakamisen teemaan asukkaiden kannalta mielekkäällä tavalla.”

Mitä siitä voi seurata?

”Hyvä alku olisi avoin ja kiihkoton keskustelu yksinasujien asuintilatoiveista. Mielestäni meidän tulisi ensin tutkia asukasryhmien toiveita, ja tehdä vasta sen jälkeen päätöksiä asumisen tulevaisuudesta. Toki asumisen tulee olla kohtuuhintaista ja muutenkin saavutettavaa, mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että asuntojen koko pienenee pisteeseen, jossa niiden asuttavuus kärsii.

Johtopäätöksissä peilaankin tuloksia pääkaupunkiseudun asuntotuotannon nykytilaan. Tiedämme, että asuntotutkimuksen tulokset siirtyvät meillä käytäntöön heikosti, koska muutosten oletetaan aiheuttavan automaattisesti lisäkustannuksia vakiintuneisiin tuotantomalleihin. Siksi olen suunnannut tutkimuksen päätössanat päättäjille, jotka voivat nostaa asumisen laadullisia tavoitteita.

Esitän työssäni, että sekä uusien asuntojen että peruskorjattavan asuntokannan suunnitteluvaatimuksiin on lisättävä monikäyttöisyys. Näin voidaan tuoda joustoa yksinasujien muuttuvien asuintilatarpeiden ennakoimattomiin muutoksiin. Monikäyttöisen asuintilan toteutusmallit kannattaa jättää suunnittelijoille.”

Anne Tervon väitöskirja Domestic Space for Solo Living – Changing Patterns in the Helsinki Metropolitan Area, Finland tarkastettiin Aalto-yliopistossa 19. maaliskuuta