ºÚÁÏÍø

Pölyttäjät ovat elintärkeitä koko ekosysteemin toiminnalle. Niiden merkitys kasvien lisääntymiselle, sadon muodostumiselle ja myös ihmisten ruuantuotannolle on korvaamaton. Kuitenkin pölyttäjäkannat ovat monin paikoin romahtaneet muun muassa elinympäristöjen katoamisen myötä. 

Pölyttäjäystävällisten elinympäristöjen luominen ja säilyttäminen on keskeinen toimenpide luonnon monimuotoisuuden ja koko ekosysteemin toiminnan turvaamiseksi. Kampuksella tämä on huomioitu tarjoamalla pesäpaikkoja luonnonvaraisille pölyttäjille esimerkiksi metsänhoidollisten toimien avulla, kun maastoon jätetaan sekä pystypökkelöitä että maalahopuuta, ja eri-ikäistä sekä puulajiston suhteen vaihtelevaa lahopuuainesta. Lisäksi laaja kasvilajisto tukee erilaisten pölyttäjien ominaispiirteitä (esimerkiksi imukärsän pituudesta johtuen). Lajistossa käytetään sekä pioneerilajeja, että hitaammin kehittyviä kasveja, ja eri aikaan kukkivia lajeja. Lisäksi esimerkiksi niittyalueiden niittoajankohtaa ja -tiheyttä säädellään siten, että kukkivat kasvit saavat riittävästi aikaa tuottaa siemeniä ja tarjota ravintoa. 

Tulosten pohjalta voidaan tehdä konkreettisia esityksiä vaikkapa siitä, mitä kasveja alueelle kannattaisi istuttaa ja muutenkin auttaa ohjaamaan toimenpiteitä pölyttäjien tarpeet paremmin huomioivaan suuntaan. Tutkimustyön lisäksi pörriäiset kantavat kortensa kekoon pölyttämällä esimerkiksi niittyalueiden kasveja, jolloin ne tuottavat paremmin siemeniä ja niityt pysyvät elinvoimaisina vähemmällä vaivalla.

Kesän jälkeen kampuksen mehiläispesätornin asukkaat siirtyvät asuttamaan myös muita pesäkoloja lähialueella ja rikastuttamaan paikallista pölyttäjäpopulaatiota. Tämän vuoksi on tärkeää, että kampusluontoon on jätetty esimerkiksi lahopuita ja muita pesimispaikkoja.

Mehiläisavusteinen biomonitorointi toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin, Senaatti-kiinteistöjen ja HumbleBee Housing Projectin kanssa, sillä pörriäiset eivät noudata tonttirajoja.